Käräjäkivet

Aamun blogissaan Jukka Kemppinen viittaa Pauliine Koskelon ajatukseen, jonka mukaan käräjäoikeuksien määrää pitäisi vähentää. Kemppisen mielestä ajatus on oikeansuuntainen, koska oikeudet hukkuvat tapauksiin, joista ei oikein ole jutuksi.

Vähentäminen kävisi laatuun, mikäli tuomarit muuttuisivat liikkuviksi ja matkustaisivat tuomitsemaan sinne missä tuomion tarpeisia on.

Mutta eppäillä soppii, eppäillä soppii. Niin romanttiseen maailmaan meillä ei ole paluuta. Ei meillä tule kotiin enää muut kuin eläinlääkärit.

Käräjäoikeuksien määrän vähentämisen lisäksi jossakin päin on esiintynyt suunnitelmia vähentää poliiseja, joista on jo ennestään vajaus. On esitetty, että eräillä paikkakunnilla poliisi on niin turvaton, että parempi olisi siirtää isompaan keskukseen kollegojen kanssa täyttämään valtionhallinnon tehostamisohjelmien tulosvastuuraportteja.

Jossakin kuulemma kävi niin, että kun riidoiksi meni ja soitettiin sille ainoalle alueelliselle poliisipartiolle, konstaapelit vastasivat, että tullaan täältä 150 kilometrin päästä kun ehditään, pitäkää tilannetta yllä siihen asti.

Kolilla on vanhat käräjäkivet ja rotko. Vanhassa oikeudessa epäilty viskattiin rotkoon. Jos kuoli, sai mitä ansaitsi, jos jäi henkiin, oli ilmeisen syytön.

Jos käräjäoikeuksia vähennetään ja poliiseja keskitetään, voi olla että palaamme pikkuhiljaa kansalliseen oikeusperinteeseen, joka on tietysti yksinkertainen ja selkeä, mutta verraten roisiotteinen.

Pohjaa on: kolmasosa kansalaisista kuulemma kannattaa kuolemantuomiota. Asialla voisi olla myös myönteinen kehitysanti metsäteollisuudelle: erikoistutaan hirsipuiden valmistukseen.

Ei sillä, ainahan voi ylpeillä, että ei tässä ainakaan poliisivaltiossa elellä.