Aamuin illoin

Kirkkokäsikirja antaa tälle pyhälle kaksi tekstiä. Aamuksi ja illaksi. Ensimmäiseksi joulun jälkeiseksi sunnuntaiksi ja uudenvuoden aatoksi.

Ensimmäisen joulun jälkeisen sunnuntain teksti kertoo Jeesuksen ja tämän vanhempien käynnistä temppelissä Siellä he tapaavat Simeonin sekä naisprofeetta Hannan. Molemmille vanhoille ihmisille pyhän perheen tapaaminen on elämän täyttymys.

Meillä joskus sanotaan, että lapsi on yhteiskunnan ja sosiaalipolitiikan perusta. Niin eräässä mielessä onkin, kun vertaa asiaa mafiamallin perhekäsitykseen sivistysmaissa. Toisaalta esimerkiksi jo 70-luvulla annettu lastensuojelulaki pitää lähtökohtanaan koko perhettä, ei yksin lasta, joka tulisi jotenkin erottaa muista perheenjäsenistä. Lapsen hyvä on koko perheen hyvä ja päinvastoin myös suomalaisessa lainsäädännössä ja sosiaalipolitiikassa ainakin periaatteellisella tasolla.

Ja millaisen perheen? Pyhää perhettä on luonnehdittu malliperheeksi. Jos niin, niin ilosanomaksi voi tämänkin tuntea: Joosef on out koko touhusta, joskin kantaa vastuunsa, Maria on enkeleiden kanssa seurusteleva lapsimorsian ja Jeesus ihmelapsi ja nero, kuten kaikki lapset ovat ennen kuin päiväkoti ja koulu normalisoivat heidät.

Olipa perhe millainen olikin, se on oikea perhe. Oikean perheen paradigma, pyhä perhe, on nimittäin viritetty niin kummalliseksi, että kaikki paletin sekoitteet ovat sen yhteydessä mahdollisia.

Ja sitten tulee ilta. Ja alkaa uuden vuoden odotus. Sille on oma tekstinsä:

"Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"

Hoi kaikki pystyyn kuivuneet kaverit te ystävät, joista Eliot kirjoitti, että me olemme ankeita miehiä kuivunein suin kuivassa kellarissa ja että ajatus on runnellut ruumiimme. Koetetaan vielä kerran. Ja vielä kerran. Ja vielä kerran. Sillä suuri on taivas ja maa!