Adventteja on neljä ja näillä sunnuntailla on neljä ulottuvuutta: nöyrtyminen (adventus humiliationis), kuninkuus (adventus glorificationis), hengellisyys (adventus spiritualis) ja pyhittyminen (adventus sanctificationis).
Adventtien väri on katumuksen violetti. Adventti on luterilaisessa kirkkokäsikirjassa paaston aikaa.
Kohta on joulu. Joulun pääkirjoituksessa tulee mainita, että jouluun on viime vuosina ilmestynyt harmillisesti pinnallisen kulutusjuhlan piirteitä, myös modernin ihmisen olisi hyvä pysähtyä ja miettiä elämän syvempiä arvoja.
Tämä journalistinen liturgiikka sisältyy jouluperinteisiin tässä maassa, jossa joululahjojen ostaminen on mennyt jo kaiken moralisoinnin tuolle puolen ja muuttunut vitsiksi. Koko touhu on kuvattu puoli vuosisataa sitten Kuopion tuomiokirkossa pidetyssä saarnassa: ”Te, ystävät, olette valmistaneet joulupuun. Mutta, ystävät, kun herra Kristus valmistaa taivaallisen joulukuusen, niin siitä, ystävät, siitä on oksat pois!”
Tänään on toinen adventti, jonka tekstihistoriallinen tausta Luukkaalla (21:25-33) viittaa Danielin kirjaan ja Ihmisen Poikaan. Vanhassa kiistassa siitä, mitä titteliä Jeesus itsestään käytti, on esitetty, että evankelistojen mukaan varmimmin Ihmisen Poikaa.
Danielin kirjassa Ihmisen Poika tulee aikojen lopulla ja kokoaa seurakunnan juhla-aterialle. Luukas kirjoittaa, että kun kukat ovat nupullansa, on aika lähellä. Ihmisen Poika tulee kirkkaudessa.
Ne, jotka ovat tahtoneet rinnastaa kristinuskon totalitäärisiin järjestelmiin, ovat tulkinneet Ihmisen Pojan tulemisen ihmiskasvoisen kristinuskon muotona. Jotakin puhuttelevaa tähänkin näkemykseen sisältyy, mutta ei kai voi ajatella, että Tsekkoslovakian kontingentit tapahtumat ja ajatukset olisivat koko maailmanhistorian avain.
Perjantaina kuuntelin lasten kauneimpia joululauluja suuressa puukirkossa. Ihmisen lapset olivat kuoro ja kuvaelma. Pojat olivat paimenia saunatakit yllä. Ryhmä oli vakuuttava. Nerokas ja tärähtänyt. Kun Ihmisen Poika tulee, hänen valtakuntansa suhde tähän maailmaan saattaa olla saman tyyppinen kuin ihmislasten joulukuvaelman suhde Kansallisteatterin taideluomiin.
Adventtien väri on katumuksen violetti. Adventti on luterilaisessa kirkkokäsikirjassa paaston aikaa.
Kohta on joulu. Joulun pääkirjoituksessa tulee mainita, että jouluun on viime vuosina ilmestynyt harmillisesti pinnallisen kulutusjuhlan piirteitä, myös modernin ihmisen olisi hyvä pysähtyä ja miettiä elämän syvempiä arvoja.
Tämä journalistinen liturgiikka sisältyy jouluperinteisiin tässä maassa, jossa joululahjojen ostaminen on mennyt jo kaiken moralisoinnin tuolle puolen ja muuttunut vitsiksi. Koko touhu on kuvattu puoli vuosisataa sitten Kuopion tuomiokirkossa pidetyssä saarnassa: ”Te, ystävät, olette valmistaneet joulupuun. Mutta, ystävät, kun herra Kristus valmistaa taivaallisen joulukuusen, niin siitä, ystävät, siitä on oksat pois!”
Tänään on toinen adventti, jonka tekstihistoriallinen tausta Luukkaalla (21:25-33) viittaa Danielin kirjaan ja Ihmisen Poikaan. Vanhassa kiistassa siitä, mitä titteliä Jeesus itsestään käytti, on esitetty, että evankelistojen mukaan varmimmin Ihmisen Poikaa.
Danielin kirjassa Ihmisen Poika tulee aikojen lopulla ja kokoaa seurakunnan juhla-aterialle. Luukas kirjoittaa, että kun kukat ovat nupullansa, on aika lähellä. Ihmisen Poika tulee kirkkaudessa.
Ne, jotka ovat tahtoneet rinnastaa kristinuskon totalitäärisiin järjestelmiin, ovat tulkinneet Ihmisen Pojan tulemisen ihmiskasvoisen kristinuskon muotona. Jotakin puhuttelevaa tähänkin näkemykseen sisältyy, mutta ei kai voi ajatella, että Tsekkoslovakian kontingentit tapahtumat ja ajatukset olisivat koko maailmanhistorian avain.
Perjantaina kuuntelin lasten kauneimpia joululauluja suuressa puukirkossa. Ihmisen lapset olivat kuoro ja kuvaelma. Pojat olivat paimenia saunatakit yllä. Ryhmä oli vakuuttava. Nerokas ja tärähtänyt. Kun Ihmisen Poika tulee, hänen valtakuntansa suhde tähän maailmaan saattaa olla saman tyyppinen kuin ihmislasten joulukuvaelman suhde Kansallisteatterin taideluomiin.
3 kommenttia:
Ihmiskasvoisuuteen kuuluvat myös orjuuttavat ja tuhoavat yhteiskuntajärjestelmät.
Ad a-k.h
Tämä on asian kääntöpuoli: orjuuttavissa järjestelmissä tietyt ilmeet ihmisen kasvoista paljastuvat
Niin, kun aikoinaan puhuttiin, että tshekkoslavakiassa ihmiset tahtoivat ihmiskasvoisemman sosialismin, tulin todenneeksi, että ihmiskasvoinen oli myös vallitseva järjestelmä. Mistä tosiasiassa puhutaan, kun puhutaan sodan julmista kasvoista. En hengellistä.
Lähetä kommentti