”Kerran kutsutaan sinut pois työsaraltasi. Perheesi jää huoltajatta. Onko henkivakuutuksesi riittävän suuri takaamaan perheellesi huolettoman leivän senkin jälkeen?”
Näitä saatettiin pohtia Suomen sodan jälkeen henkiin jääneissä suvuissa, joiden tunnettuja edustajia olivat Kaavin Lahja, Ukko-Polle, Vanha Eino, Räsälän Weikko, Poika ja Leppävirran Ossi.
Lujia ja vireitä olivat, ja erityisesti Eino tasainen ja siivo luonteeltaan. Kanasen Einon tosin kerrotaan olleen kovaleukainen ja väliin ryöstäjäkin.
Tiedot ovat L. Porthanin artikkelista ”Pohjois-Savon hevonen” teoksessa Talonpoika II. Pohjois-Savo (WSOY 1925), joka ilmestyi ”toivossa, että tämä julkaisu kaikessa vaatimattomuudessaan osaltaan saa tuoduksi päivänvaloon sen esimerkiksi kelpaavaa tarmoa ja sitkeyttä vaatineen työn, jota menneet sukupolvet ovat tehneet raivatessaan Pohjois-Savon kasken viljelykselle ja luodessaan vastaiselle kehitykselle pohjan…”
Menneiden sukupolvien ja nykyisten sukujen aatoksia kuvaa samassa teoksessa oleva Eino Tikkasen Heimovirsi, joka on laadittu Maataloustuottajain Keskusliiton kesäjuhliin Kuopiossa 1925. Otteita:
Mies saloon kerran saunan pienen salvoi,
puumerkkinsä löi korpeen, kasken kaatoi,
yöt lyhveen nukkui, päivät pitkään valvoi,
kuin hullu vuoden mittaan riehui, raatoi,
mut pihapihlajaansa pyhin palvoi…
Tuo metsänpeitto, korpihullu miesi,
min hukanvirstat veivät mitattomat,
mi puhekumppaneikseen parhaiks tiesi
vain kohukorven tai vain mietteet omat,
oman rinnan äänet mykät, jolle liesi
vain saunan haastoi tuttuun ihmistapaan –
hän kantoi mieltä miehen uljaan, vapaan.
Ajan myötä olot muuttuivat niin hyvinvoiviksi, että kun vainajat nousivat haudoistaan tutustumaan uudistilaan, olivat sen saunanlauteetkin puhtaudesta hohkaavat:
Ei, pääsi nousee taas ylös ponnahtain,
saa silmäs säihkyn, suus värein voimakkain
jo liikkuu, ryhtis ruhtinoipi,
äänesi ukkosen lailla soipi
…
Ja sauna pesty on vesin kolmisin,
on oljet valmiit kuin emon aikoihin,
kun ensi huutonne soi yössä
äitinne ähkyissä luomistyössä.
Että siinä hengessä. Ja mainoksissa löytyy, muissakin kuin henkivakuutuksissa: ”Maalaiset. Tallettakaa säästövaranne osuuskassoihin tai niiden Keskuslainarahastoon.” Myös Suomen Maatalous-Osake-Pankki, jolla on pääkonttori Tampereella, viestii olevansa maalaisväestön rahalaitos.
Finlayson raportoi seikkaperäisemmin tuotteistaan todeten, että sen kankaiden käyttäminen vahvistaa taloudellisen elämän selkärankaa: ”Suomessa nykyisin vallitsevaa pulakautta on pohdittu ja selvitetty, mutta miten asiaa tuumattaneekin lopputulos on aina sama: olemme ensinnäkin eläneet arkisesti sanoen: kädestä kärsään ja toiseksi olemme kunnioittaneet ulkolaisuutta liiaksi.”
Kirjasarjan osassa VII Pohjois-Häme (WSOY 1930) mainostetaan runsaasti kotimaista Superfosfaattia ja sitä, että kotkafosfaatti on viime vuoden kokeissa antanut tuomaskuonaan verrattuna hyviä tuloksia.
Liikeyhteys Kansallis-Osake-Pankin kanssa tuottaa asiakkaalle kaikki ne edut, joita vain suurpankki voi tarjota.
Esa-puimakone pui yhtä vaivattomasti ja puhtaasti niin viljan kuin nurmikasvien siemenetkin ja voiman tarve sen suureen työkykyyn nähden on mitättömän pieni: Esa on ihanne alallaan ja edistyväin maanviljelijäin puimakone.
Lacta-separaattorin tunnusmerkit puolestaan ovat voima ja laatu.
Bilnäes kertoo: ”Suomalainen kulttuuri perustuu vuosisataisiin saavutuksiin ja keksintöihin. Miespolvien pyrkimys täydellisyyteen töiden suorittamisessa sekä alati kehittyvä työvälineiden valmistustekniikka yhtyvät Billnäsin takeissa.”
Näitä saatettiin pohtia Suomen sodan jälkeen henkiin jääneissä suvuissa, joiden tunnettuja edustajia olivat Kaavin Lahja, Ukko-Polle, Vanha Eino, Räsälän Weikko, Poika ja Leppävirran Ossi.
Lujia ja vireitä olivat, ja erityisesti Eino tasainen ja siivo luonteeltaan. Kanasen Einon tosin kerrotaan olleen kovaleukainen ja väliin ryöstäjäkin.
Tiedot ovat L. Porthanin artikkelista ”Pohjois-Savon hevonen” teoksessa Talonpoika II. Pohjois-Savo (WSOY 1925), joka ilmestyi ”toivossa, että tämä julkaisu kaikessa vaatimattomuudessaan osaltaan saa tuoduksi päivänvaloon sen esimerkiksi kelpaavaa tarmoa ja sitkeyttä vaatineen työn, jota menneet sukupolvet ovat tehneet raivatessaan Pohjois-Savon kasken viljelykselle ja luodessaan vastaiselle kehitykselle pohjan…”
Menneiden sukupolvien ja nykyisten sukujen aatoksia kuvaa samassa teoksessa oleva Eino Tikkasen Heimovirsi, joka on laadittu Maataloustuottajain Keskusliiton kesäjuhliin Kuopiossa 1925. Otteita:
Mies saloon kerran saunan pienen salvoi,
puumerkkinsä löi korpeen, kasken kaatoi,
yöt lyhveen nukkui, päivät pitkään valvoi,
kuin hullu vuoden mittaan riehui, raatoi,
mut pihapihlajaansa pyhin palvoi…
Tuo metsänpeitto, korpihullu miesi,
min hukanvirstat veivät mitattomat,
mi puhekumppaneikseen parhaiks tiesi
vain kohukorven tai vain mietteet omat,
oman rinnan äänet mykät, jolle liesi
vain saunan haastoi tuttuun ihmistapaan –
hän kantoi mieltä miehen uljaan, vapaan.
Ajan myötä olot muuttuivat niin hyvinvoiviksi, että kun vainajat nousivat haudoistaan tutustumaan uudistilaan, olivat sen saunanlauteetkin puhtaudesta hohkaavat:
Ei, pääsi nousee taas ylös ponnahtain,
saa silmäs säihkyn, suus värein voimakkain
jo liikkuu, ryhtis ruhtinoipi,
äänesi ukkosen lailla soipi
…
Ja sauna pesty on vesin kolmisin,
on oljet valmiit kuin emon aikoihin,
kun ensi huutonne soi yössä
äitinne ähkyissä luomistyössä.
Että siinä hengessä. Ja mainoksissa löytyy, muissakin kuin henkivakuutuksissa: ”Maalaiset. Tallettakaa säästövaranne osuuskassoihin tai niiden Keskuslainarahastoon.” Myös Suomen Maatalous-Osake-Pankki, jolla on pääkonttori Tampereella, viestii olevansa maalaisväestön rahalaitos.
Finlayson raportoi seikkaperäisemmin tuotteistaan todeten, että sen kankaiden käyttäminen vahvistaa taloudellisen elämän selkärankaa: ”Suomessa nykyisin vallitsevaa pulakautta on pohdittu ja selvitetty, mutta miten asiaa tuumattaneekin lopputulos on aina sama: olemme ensinnäkin eläneet arkisesti sanoen: kädestä kärsään ja toiseksi olemme kunnioittaneet ulkolaisuutta liiaksi.”
Kirjasarjan osassa VII Pohjois-Häme (WSOY 1930) mainostetaan runsaasti kotimaista Superfosfaattia ja sitä, että kotkafosfaatti on viime vuoden kokeissa antanut tuomaskuonaan verrattuna hyviä tuloksia.
Liikeyhteys Kansallis-Osake-Pankin kanssa tuottaa asiakkaalle kaikki ne edut, joita vain suurpankki voi tarjota.
Esa-puimakone pui yhtä vaivattomasti ja puhtaasti niin viljan kuin nurmikasvien siemenetkin ja voiman tarve sen suureen työkykyyn nähden on mitättömän pieni: Esa on ihanne alallaan ja edistyväin maanviljelijäin puimakone.
Lacta-separaattorin tunnusmerkit puolestaan ovat voima ja laatu.
Bilnäes kertoo: ”Suomalainen kulttuuri perustuu vuosisataisiin saavutuksiin ja keksintöihin. Miespolvien pyrkimys täydellisyyteen töiden suorittamisessa sekä alati kehittyvä työvälineiden valmistustekniikka yhtyvät Billnäsin takeissa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti