perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Se ihmismielen virvoittaa


Kun on elänyt pitkään ja antanut kaikkensa, jouluvehkeistön hankkiminen tavarataloista on vuosi vuodelta tuskaisempaa.

Mielessä soivat joululaulut, kuten Juicen ”Joulun kellot mäikää, radiossa soittaa Tauno Äikää.”

Ja taas tulvivat nuo kauniit muistot:

Kuinka kerrankin nuorina ollessa olimme Anttilassa ja kotilinnani vartija huomautti, että tuollaiset diarasiat olisivat halpoja. Muistutin vastuullisen vakavalla äänensävyllä, että eihän meillä ole edes diaprojektoria. No, jos joskus sellainen tulisi, helisi vastaus.

Nyt, ohimoiltani jo harmaantuvana palaan alkuuni takaisin ja haron käsiini tavaraa, jonka luonteesta ja tarkoituksesta minulla ei ole ohimojenvärini aavistusta. Mutta jos joskus tarvitsisi.

Joulun kukka on hyasintti, joka kirkollisessa perinteessä kuvaa Kristuksen kuninkuutta.

Joulukuusi on keksiitty 1400-luvulla, ja sen esikuva on kulttuurimme vanhin symboli, Elämänpuu.

Joulukynttilät ovat merkki, että kuoleman varjon maassa vaeltaville annetaan ikuisuuden toivo.

Joulukinkun syömisen aloitti kuulemma paavi Sixtus III 400-luvulla osoittaakseen, että sianlihan syömisen kielto ei pidä uudessa liitossa paikkaansa. Piparkakut puolestaan ovat enkelten leipää.

Näin mieskohtaisena lausuntona esittäisin, että tärkeää joulussa on muun muassa yhdessäolo ja musiikin kuunteleminen.

Aion veivata aamusta iltaan näitä:

YL.n uusi joulu, Matti Hyökki, Finlandia Records.

Joulutervehdys, Pia Freund, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, johtaa Juha Kangas, Finlandia Records.

Sydämeni joulu, Kuopion tuomiokirkon kamatikuoro, johtaa Pertti Rusanen, laulu Johanna Rusanen, urut Eero Väätäinen.

Joulu tullut on, poikakuoro Pirkanpojat, johtaa Jussi Kauranen, Naxos.

Bach, Weihnachts Oratorium, Erich Majkut, Dagmar Herrmann-Braun, Elisabeth Roon, Walter Berry, Wiener Symphoniker, Ferdinand Grossmann, Vox Records.

Ramirez, Misa Criolla & Navidad nuestra, José Carreras, Philips

Handel, The Messiah (Highlights), Scholars Baroque Ensemble, Naxos.

Peter I. Tchaikovsky, The Nutcracker Ballet Suite, Masters of the Millenium.

Tunnustan, valotan sekä tuon esille sen verran henkilökohtaisuuksia, että joka jouluna ensimmäinen kirkossa kuultu Jouluyö, juhlayö on minulle se kerran vuodessa, jota en ole itkemättä. Viikko sitten perjantaina Kuopion tuomiokirkon kamarikuoro lauloi sen Pertti Rusasen johdolla, ja taas mietin, että kyllä Pertti on kuoronjohtajana aivan omaa luokkaansa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jostain syystä tulee mieleeni Nilsiän kanttori evp, joka yhtenä jouluna Aholansaaressa tuumi, että oli se hyvä, että Rautavaaran kirkko paloi, koska siellä oli niin huonot urut, että kun painoin tatata taa, niin kuului vain puf puf.

jarvelainen kirjoitti...

Rautavaaran kirkko paloi muistaakseni pitkänäperjantaina. Kun kauhistunut kirkkoherra samaisena aamuna soitti silloiselle piispalle Karekselle ja kertoi murheensa, tämä kuunteli aikansa ja kysäisi rauhallisesti: "Mitäs muuta sulle kuuluu?"

Anonyymi kirjoitti...

Se oli oikein hyvä sielunhoidollinen asenne. Nykyinen kirkkorakennus on mitä lie teollisuushalliarkkitehtuuria, ulkonäkönsä puolesta.
Olisi kiintoisaa tietää, paljonko saavat joulukirkkoon väkeä Valtimolla. Taannoin ei tavallisena sunnuntaina tullut ketään.
Muistaakseni Kempeleellä pelastimme vaimoni kanssa yhden jumalanpalveluksen. Ilman meitä sitä ei olisi pidetty. Kun messu alkoi, oli kirkossa papin, kanttorin ja suntion lisäksi yksi muu seurakuntalainen ja kaksi sadetta paossa olevaa pyöräilevää turistia, me. Palvelun kestäessä tuli vielä eläkeläisrovasti.