Huomentapäivää!
Pyörittelen mielessä erilaisia aiheita, joista mihinkään ei oikein kynänkärki osu.
Että kehuisinko Eero Huovisen vanhaa tutkielmaa Kuolemattomuudesta osallinen, joka kuuluu hänen tuotantonsa parhaimmistoon? Ja suosittelisin opetusmateriaaliksi myös 2003 tuotettua Luther-elokuvaa, jonka elokuvallisesta annista en ole kovinkaan vakuuttunut, mutta nimenomaisesti repetitiona eräistä historiallisista tapahtumista on hyvä. Ks. www.lutherthemovie.com
Dvd saattaa löytyä jostakin halpakorista, joita eri sestojen mediaosastoilla nykyisin näyttää olevan.
Vai ottaisinko haasteen vastaan ja kirjoittaisin systemaattisen teologian osan numero 2, kuten ystävällismieliset kaverit kiusaavat.
Itse asiassa Suomessa ei ole kukaan Tiililän jälkeen kokeillut.
Teinonen kirjoitti dialogimuotoisen kirjan Keskustelua mystiikasta ajattelunsa tiivistelmäksi. Siinä on alle 100 sivua. Ennen kirjan julkaisemista hän kertoi pitävänsä teostaan Silakka tärkeimpänä työnään, reseptit kun pysyvät, mutta teologia muuttuu. Keskustelua mystiikasta -teoksen lopussa hän kuitenkin toteaa, että hänen aikaisemmat kirjansa voidaan polttaa. Silakkakinko?
Tuomo Mannermaan Jumala, joka on muuten käännetty sekä kantonin että mandariinien kiinoiksikin, on hänen ajattelunsa tiivistelmä. Olisikohan siinä nyt joku tuollainen 60 sivua. Olin Tuomon assistentti, kun hän kirjoitti kirjan ja olin etuoikeutettu lukiessani käsikirjoituksen.
Huovisen ajatukset on tiivistetty kirjaan Pappi? Se on hyvin kirjoitettu ja siinä on ytimellisesti se, mitä Huovinen käsitykseni mukaan teologiasta ajattelee.
Mutta Systemaattinen teologia. Ei ole eikä tule.
Sinänsä kiinnostava ilmiö alalla, jonka pitäisi olla eksegetiikan ohella teologian kärki.
lauantaina, maaliskuuta 31, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ei mee dudivien kommentti läpi. Mutta systemattinen teologia. Se on niin, että Tillich, josta täällä on ollut puhe ja josta minä mieluusti juttelen, ajatteli, että Dogmatiikka isolla P:llä on käskyttävää ja ahdistavalla tavalla normatiivista. Sitä vastoin systemaattinen teologia antaa tilaa luovuudelle, vaikka suomessakin systeemi varsinkin nuorisokulttuurissa tuo monien mieleen konemaisesti nakutttavan totalitaristisen järjestelmän.
Systeemin luominen olisi kyllä hyvä teko. Minusta jokaisen teologin koulutuksen saaneen pitäisi kirjoittaa noin 20 liuskassa siitä, mitä kristinusko on. Semmoinen peruskuva. Siinä erottuu jyvät ja akanat. Sama se kirjaviisaudella itsessään. Kyse on siitä, kykeneekö sanomaan mitään, millä on merkitystä nyt. Tämä vaade meinaa, ettei voida jäädä roikkumaan mihinkään meitä edeltäneeseen systematisointiin. Teinonen oli omalta kantiltaan oikeassa, mutta kyse on vain tämäntyyppisen, ei niin akateemisen teo-logian, luonteesta.
20 sivua koostuu seuraavista paloista:
- johdanto
- kysymys ihmisestä ja uskonnon määritelmä
- ilmoitus ja kysymys olemassaolon tarkoituksesta
- Jumala ja pelastus
- kirkko
Tai noita voisi vähän modifioida vielä. Ja jossain kohtaa tulee ottaa kantaa uskonnollisen kielen luonteesen ja sitä myöten keskusteluun kristinuskon ja luonnontieteen väliseen (ja tavallisesti niin tunkkaiseen) vuoropuheluun.
Jos oltaisiin Joensuussa, niin kuin jotkut kuuluvat olevan, voisi tätä kirjoita näkemyksesi kristinuskosta viidessä liuskassa -konseptiota käyttää jossain yhteydessä maisterintutkinnon kurssilla. Sen pitäisi koskea kaikkia riippumatta pääaineesta. Tai jos ei yliopistossa niin ordinaatiokoulutuksessa tuon pitäisi olla itsestäänselvyys.
Ja nykypäivänä ei muuten riitä, että olisi vain klassisesti kaikki lokukset nätisti vierekkäin. Täytyisi miettiä kristinuskon suhdetta muihin uskontoihin siinä yhteydessä, kun kirjoittajaa hahmottelee uskonnollisuuden tai uskonnon määritelmää. Kovat jätkät erottuvat siinä jo heti kättelyssä.
Dudivie, don jusa
Jos noin, taidan muuttaa tämän blogin nimen Systemaattiseksi teologiaksi
Lähetä kommentti