Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
Niin tuntui selvittävän eilen illalla SDP:n johto, jonka mukaan viesti vanhusten hoitamisesta ei mennyt perille.
Perille oli mennyt pikemminkin SAK:n mainonta eli omat koirat purivat.
Vanhojen muistamisen muodoista toinen on muistella menneitä.
Jossain merkityksessä olemme ehkä olleet eksyksissä 20 vuotta ja palanneet alkupisteeseen. Monien asioiden lähtöpiste minun muistissani palautuu vuoteen 1987, jolloin olin ilmavoimien alokas ja vannoin sotilasvalan maan hallitukselle. Pääministeri oli Holkeri.
Mutta ei siitä sen enempää, sillä maailma on toinen ja vuodesta 1987 alkanut yhteiskunnan paha uni on vaihtunut toiseksi uneksi, jonka kuvat ovat yhtä harhaisia ja etäisiä kuin unissa aina.
Virta vie oikealla, sanotaan, Euroopassa, maailmassa.
Eduskunnassa on kohta puolet naisia, mikä on vaalien kenties positiivisin tulos.
En usko, että tavattoman paljon mikään muuttuu, sillä olosuhteille ei mahdeta mitään. Verotuspolitiikka tulee olemaan jonkin verran toisenlaista. Jos byrokratiaa ja laitoskeskeistä ajattelua saadaan vähennetyksi, hyvä on.
Värit ovat erilaiset. Kuva ja taulu, raamit eivät.
Kansa rakastaa Niinistöä kaksi kertaa enemmän kuin Hertta Kuusista 1960-luvun alussa.
Kantolan Ilkka näyttää liittyneen työväenliikkeeseen. Onnea vaan läpimenosta! Kyllä se siitä taas.
Tuleekohan Väyrysestä ulkoministeri?
Päätän raporttini täältä Havukka-aholta tähän ja etsiydyn kauas suhdanteilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti