Klusterit

Kun joku on oikein innostunut ja etevä, hänen ympärilleen syntyy kertymä eli klusteri.

Innokkuuden ja etevyyden korkein aste on sankarin hyve (virtus heroica), joka merkitsee sitä, että henkilöllä on supererogatiivisia eli normaalit vaatimukset ylittäviä asioita kaikkien hyveiden osalta.

Kirkollisessa kielenkäytössä sankarillisesti hyveellistä sanotaan pyhimykseksi. Hänen ympärillään on klusteri, usein lähimpien seuraajien joukko, sääntökunta. Hengellinen klusteri, jonka edeskäypä ei ole vielä autuas tai pyhimys, pyrkii osoittamaan tällä olevan sankarin hyveen ja saamaan tittelin eli yliluonnollisen laatusertifikaatin itselleen.

Esimerkiksi Jeesuksen isän, Joosefin, klusteri ovat perheenisät, joiden suojeluspyhimys hän on. Keskiajalla vappua vietettiin Joosefin muistoksi. Vappunaamari on alunperin Joosefin pitkä nenä, jonka hän sai Pyhän Hengen tehtyä Marian raskaaksi.

Tämä on uskottavaa. Kun katselee vappuisin ihmeellisiä vaimoja ja lapsia, jotka huiskuttavat ja riemuitsevat, voi tehdä havainnon hieman ulkopuolisista isistä, jotka vaivaantuneesti puhaltavat torveen.

Että sellainen klusteri se.

Kaikesta yritetään tehdä nykyisin klustereista. Tieteellekin rakennetaan huippuyksiköitä ja -ohjelmia.

Ne ovat profaani ja moderni versio pyhimysperinteestä ja osoittavat, miten taantumuksellinen kulttuurimme on.

Keskiaika on tullut takaisin, että paukkuu.

Olen kuitenkin huolestunut.

Kun usko pyhimyksiin protestanttisissa maissa ei ole kovinkaan yleistä, se korvautuu sillä, että kulttuurin rakenteeseen muodostetaan profaani pyhimysinstituutio klustereiden muodossa.

Kuinka pimeää, kuinka keskiaikaista, kuinka noitauskoista!