Jos

Niin sanottu kansa keskustelee, että tuleeko siitä Vanhasesta pääministeri, Niinistöstä ulkoministeri, Kataisesta valtiovarainministeri, Pekkarisesta opetusministeri ja jatkaako Kääriäinen puolustusministerinä?

Entä jos vaalien tulos olisi ollut toinen?

Jos.

Mauno Koivisto kirjoitti sellaisen kirjan Suomen historiasta, Itsenäiseksi Imperiumin kainalosta.

Koiviston kirjoissa on yleensä hyviä vitsejä tai juttuja, jotka on kirjoitettu vanhahtavalla kielellä ja piiloterävällä tavalla. Yksi syy teosten lukemiseen onkin se, että ne ovat kielellisesti antavia.

Mainitussa makoisimmat palat sisältyvät kirjan liitteinä oleviin historiallisiin lähteisiin. Esimerkiksi kenraalimajuri von Döbeln lausui 8. 10. 1809 Uumajan torilla: ”Suomalaiset! Veljet! Jos minun sanani voisi sinetöidä silmistäni vuotavin verikyynelin, ne virtaisivat nyt…”

Liitteiden takia Koivistolla ei ole ollut tarvis sijoittaa teoksensa varsinaiseen tekstiin kuin yksi hauska juttu. Ollessaan 1971 Saksassa eduskunnan pankkivaltuusmiesten kanssa linnahotellissa nimeltään Hessischer Hof, hänen seuraansa ilmestyi Wolfgang von Hessen niminen herrasmies. Kohdatessaan muut suomalaiset Koivisto saattoi esitellä tämän Suomen kuninkaaksi valitun Friedrich Karlin vanhimpana elossa olevana poikana eli siis Suomen kruununperijänä. Herra von Hessen suuteli seurueen naisjäseniä käsille ja piti kauniin puheen. Suomalaiset totesivat, että tuo ei olisi ainakaan eduskuntaa hajottanut. Kekkonen oli tehnyt niin samaisena vuonna.

Jos Suomessa kyseisenä vuonna ei olisi ollut Kekkosen kaltaista demokraattisen monarkian edustajaa vaan saksalaissyntyinen kuningas, asiat olisivat menneet toisin.

Koiviston läpileikkaus Suomen historiaan vuodesta 1809 antaa aineistoa ajatella, että valtaosa ratkaisuista on ollut oikeita. Jossittelu ei siten välttämättä osoita, että maata on johdettu huonolla tavalla, vaan pikemminkin, että on menty parempaan suuntaan.

Mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin osaksi ennen Suuriruhtinaskunnan syntymistä? Koiviston mukaan seurauksena olisi saattanut olla Suomen ”irlantilaistuminen”

Mitä olisi tapahtunut, jollei ensimmäinen maailmansota olisi syttynyt ja olisiko se ollut vältettävissä? Koivisto huomauttaa, että sota syttyi sattumalta Sarajevon laukausten seurauksena, sodasta ei odotettu niin tuhoisaa kuin siitä tuli, Venäjällä uskottiin virheellisesti sodan monarkiaa vahvistavaan luonteeseen ja lisäksi sekä Saksan Itävalta-Unkari-politiikka että Englannin ulkopolitiikka tuolloin olivat haaveellisia ja epäselviä.

Mitä olisi tapahtunut kesällä 1944, jos Neuvostoliiton Leningradin armeijaryhmä olisi saanut pyytämänsä divisioonat tuekseen, Ryti ei olisi sitonut Suomea Saksaan, Saksa ei olisi avustanut Suomea ja Hitleriä vastaan tehty salamurhayritys olisi onnistunut?

Jossittelut osoittavat historian aitoja mahdollisuuksia toisenlaisen kehityksen osalta kuin sen, jonka tiedämme tapahtuneen. Ne myös osoittavat, että päälinja historian kulussa on ollut hyvä, mutta samalla voimistavat kysymystä siitä, tulisiko jossittelu ottaa vakavammin historiantulkinnan ja politiikan kulmakiveksi, toisin kuin akateemikko Eino Jutikkalan johdolla jossitteluun kielteisesti suhtautuva historiankirjoittamistapa meillä olettaa.