Taivaan kansalaisia

Sunnuntain nimi on cantate, laulakaa, teema "taivaan kansalaisena maailmassa".

Olen mietiskellyt eräitä taivaan kansalaisia maailmassa, joista mieleen on tullut Spinoza, Kierkegaard ja Wittgenstein.

Spinoza karkoitettiin jo nuorena juutalaisesta yhteisöstä ja hän etsiytyi vapaiden puritaanien seuraan. 41-vuotiaana, siinä iässä missä olen itse, hän kieltäytyi Heidelbergin yliopiston filosofian professorin virasta.

Perusteeksi hän esitti riippumattomuuden. Spinoza ei tahtonut osallistua peleihin vaan säilyttää vapautensa, joka paljasti hänelle kaiken Jumalana. Vapaus ja jumalakokemus oli hänelle niin voimakas, että se yhtyi hänessä täydelliseen ateismiin, uskonnottoman valtion ja suvaitsevaisuuden puolustamiseen. Hänen ateisminsa ja vapaa-ajattelunsa oli näin mystisen kokemuksen ja tietoisuuden sanelema ja määrittämä.

Spinozan ääretön riippumattomuus oli ääretöntä riippuvaisuutta, kuten Schleiermacher myöhemmin totesi. Hänelle uskonto oli puhtainta rationalismia, jossa järki on oma itseisarvonsa eikä minkään muun väline.

Hän ei pelannut, kuten Kierkegaard ei tanssinut.

Kierkegaardista olisi tullut median lemmikki, mikäli hän olisi tahtonut. Sen sijaan hän verhoutui salanimien taakse ja kirjoitti käsittämätöntä filosofiaa, jota tutkimalla nykyisin päästään filosofian tohtoreiksi.

Wittgenstein piti Kierkegaardia liian syvänä. Tämä oli kunniamaininta, ei arvostelu. Wittgensteinissa itsessään oli hyppääjää, jolle logiikka ja uskonto muodostavat saman ankaran alueen, puritaanin taivaan kuten Spinozalle Jumala ja kaikki. Sen rauhaa ei sopinut häiritä.

Wittgenstein koetti elää organisoituneen tiedontuotantolaitoksen piirissä kahteen otteeseen, mutta esimerkiksi hänen professorikautensa jäi vain muutaman vuoden pituiseksi. Hän jätti tehtävän voidakseen ajatella ja kirjoittaa teoksensa Varmuudesta, joka itse asiassa aloittaa hänen filosofiansa kolmannen kauden,tai on yhtä hyvin kahden edellisen vaiheen korjaus ja synteesi.

Kuten kaikki huomaavat, nämä ovat sporadisia aforismintynkiä, joilla ei ole akateemista arvoa eikä niiden kirjoittaja odota, että niitä ymmärrettäisiin.

Ne ovat saarnan aiheita ja juuria teemasta taivaan kansalaisena maailmassa. Nuo tyypit ja nuo piirteet heissä tulivat mieleen, kun hetkeksi istahti pohtimaan.

Päivän psalmi on tämä:

Ps. 98:
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden. Hän muisti Israelin kansaa, osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.Maan ääretkin saivat tietää, että Jumalamme pelasti meidät. Maa, kohota Herralle riemuhuuto! Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!Ylistäkää Herraa harpun sävelin,soittakaa ja laulakaa! Vaskitorvin ja oinaansarvin kohottakaa ylistyksenne Herralle, kuninkaalle!Pauhatkoon meri kaikkineen,juhlikoon maa, juhlikoot sen asukkaat! Taputtakoot virrat käsiään, yhtykööt vuoret niiden iloon Herran edessä, sillä hän tulee ja tuo maailmaan oikeuden.Hän hallitsee maanpiiriä vanhurskaasti,tuomitsee kansoja oikeuden mukaan