Otsikko on saarikoskiväännös.
Naureskelin hänen haikuyritelmilleen nuorena (Tuomas Anhavan upeille haiku- ja tankakäännöksille muuten en nauranut). Yhdyin arvostelijoihin, jotka niiden ilmestyessä pitivät niitä merkkinä Saarikosken sammumisesta. Tehtiin laskutoimituksia, miten pienellä merkkimäärällä/sivu sai ansionsa.
Saarikosken runokokoelmia myytiin muutama sata. Ovatko ne siksi huonoja? Kysymys tuli mieleen lukiessani Suvi Aholan selostusta suomalaisten saarnojen ympäripyöreydestä Hesarista, mutta minun ei pitänyt kirjoittaa siitä.
Vaan siitä, että itse asiassa eräät Saarikosken miniatyyrit ovat nerokkaita pelkistyksiä, jotka ovat yksi yhteen -suhteessa todellisuuteen:
Tällaista on kun olemme Outokummussa.
Millaista on, kun tulemme Tuusniemelle?
Tuo on plagiaatti runosta, jota en muista tarkasti. Se on mielen sisältö, kun ajaa työviikon jälkeen takaisin Joensuusta, pysähtyy katselemaan miekkamerkkejä 1500-luvun lopusta ja juhlii näkemäänsä Tuusniemen Teboililla.
Tuuli kävi autoon voimakkaasti. Luulin ensin, että rengas on mennyt. Oksistoissa ei näkynyt liikettä vaikka olin ojaan ajaa.
Avasin radion. Kuulin, että Pohjois-Savossa on voimakas puhuri ja tuhannet taloudet ilman sähköä. Kevätmyrsky.
Ryhdyin miettimään, että kohta lukuvuosi on loppu ja saan aikaa lukea.
Olen käsitellyt hieman kuin viran puolesta teologisia kysymyksiä enemmän kuin tavallisesti. Kesäkuun alusta muutun systemaattisen teologian professorista päivystäväksi filosofian dosentiksi.
On tehty tutkimus, jonka mukaisesti professorit tekevät kaiken tutkimuksensa vapaa-ajalla. Tämä on uskottavaa. Jos jotakin tahtoisi lukea, olisi otettava kahden viikon virkavapaa.
Muutoin aika menee opinnäytetöiden korjaamiseen ja tarkastamiseen, tentteihin, palavereihin , tapaamisiin.
Mietin ajaessani autoa tuulisessa säässä.
Naureskelin hänen haikuyritelmilleen nuorena (Tuomas Anhavan upeille haiku- ja tankakäännöksille muuten en nauranut). Yhdyin arvostelijoihin, jotka niiden ilmestyessä pitivät niitä merkkinä Saarikosken sammumisesta. Tehtiin laskutoimituksia, miten pienellä merkkimäärällä/sivu sai ansionsa.
Saarikosken runokokoelmia myytiin muutama sata. Ovatko ne siksi huonoja? Kysymys tuli mieleen lukiessani Suvi Aholan selostusta suomalaisten saarnojen ympäripyöreydestä Hesarista, mutta minun ei pitänyt kirjoittaa siitä.
Vaan siitä, että itse asiassa eräät Saarikosken miniatyyrit ovat nerokkaita pelkistyksiä, jotka ovat yksi yhteen -suhteessa todellisuuteen:
Tällaista on kun olemme Outokummussa.
Millaista on, kun tulemme Tuusniemelle?
Tuo on plagiaatti runosta, jota en muista tarkasti. Se on mielen sisältö, kun ajaa työviikon jälkeen takaisin Joensuusta, pysähtyy katselemaan miekkamerkkejä 1500-luvun lopusta ja juhlii näkemäänsä Tuusniemen Teboililla.
Tuuli kävi autoon voimakkaasti. Luulin ensin, että rengas on mennyt. Oksistoissa ei näkynyt liikettä vaikka olin ojaan ajaa.
Avasin radion. Kuulin, että Pohjois-Savossa on voimakas puhuri ja tuhannet taloudet ilman sähköä. Kevätmyrsky.
Ryhdyin miettimään, että kohta lukuvuosi on loppu ja saan aikaa lukea.
Olen käsitellyt hieman kuin viran puolesta teologisia kysymyksiä enemmän kuin tavallisesti. Kesäkuun alusta muutun systemaattisen teologian professorista päivystäväksi filosofian dosentiksi.
On tehty tutkimus, jonka mukaisesti professorit tekevät kaiken tutkimuksensa vapaa-ajalla. Tämä on uskottavaa. Jos jotakin tahtoisi lukea, olisi otettava kahden viikon virkavapaa.
Muutoin aika menee opinnäytetöiden korjaamiseen ja tarkastamiseen, tentteihin, palavereihin , tapaamisiin.
Mietin ajaessani autoa tuulisessa säässä.
1 kommentti:
Siinähän se aika kuluu.
Lähetä kommentti