torstaina, toukokuuta 03, 2007

Ongelmanasettelu

Meille on opetettu, että hyvässä tieteessä on ongelmanasettelu. Luentosarjani virkaa koskevan ongelmanasettelun otin professori Seppo A. Teinosen vanhasta kirjeestä, joka on seuraava:

"Suomen Kirkon Pappisliitolle

Kuten Kunnianarvoisat Veljet jo tiennevät, olen palauttanut pappeuskirjani tuomiokapituliin ja siirtynyt pyhään katoliseen Kirkkoon. Tämä ei ole minkäänlainen protesti Korkea-arvoista Pappisliittoa eikä sen eteviä johtajia vastaan, mutta siitä seuraa tiettyjä organisatorisia ja teologisia ongelmia. Jälkimmäisistä viittaan lyhyesti seuraaviin.

Jos joku saa kasteen Suomen ev.-lut. kirkossa, eroaa siitä ja ryhtyy vaikkapa muslimiksi, mutta palaa takaisin, häntä ei kasteta uudelleen. Tämä johtuu siitä, että kaste on sakramentti, joka on kertakaikkinen. Sitä tarkoittaa puhe 'lähtemättömästä merkistä' (character indelebilis). Vaikka joku siis eroaisikin kirkosta, hän ei kastettuna pääse siitä milloinkaan irti; hän on yhä kastettu, yhtä kaikki kirkon jäsen, ja hän eroaa ratkaisevasti pakanoista.

Sama koskee mutatis mutandis pappeutta. Kristikunnan perinteisen opin mukaan ordinaatio on sakramentti - siihen viittaa myös Apologia - jossa saadaan pappeus ja character indelebilis. Jos joku saa ordinaation, eroaa pappisvirasta ja siirtyy buddhalaisuuteen mutta palaa takaisin, häntä ei vihitä uudelleen, sillä pappeus on säilynyt; siitä ei päästä irti.

Eri asia on, jos yhteisöllä ole aitoa pappeutta, vaan enemmän tai vähemmän tilapäinen pastorin tai saarnamiehen toimi, johon asianomainen otetaan suorittamaan tiettyjä funktioita niin kuin virkamies tai toimihenkilö. Sellaisella ei ole aitoa, pysyvää pappeutta eikä lähtemätöntä merkkinä, vaan tehtävästä luovuttuaan hän on tavallinen maallikko.

Rohkenen tiedustella, kumpi on Korkea-arvoisan Pappisliiton kanta. Asialla on suuri ekumeeninenkin merkitys. Onko Suomen ev. lut. kirkossa sakramentaalista pappeutta vai onko sillä vain funktionaalisesti käsitettyjä hengellisiä virkamiehiä? Jos edellinen pitää paikkansa, allekirjoittanut on tulkintanne mukaan yhä pappi, jos taas kanta on jälkimmäinen, olen maallikko. Minua huvittaisi tavattomasti tietää, mikä olen.

Ja edelleen: jos asiat ovat edellisellä kannalla, voinen olla yhä Korkea-arvoisan Pappisliiton jäsenenä, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa se on mahdotonta. Edellisen mukaan liittonne on Pappisliitto, jälkimmäisessä tapauksessa toimihenkilöyhdistys.

Pyydän, etteivät Kunnianarvoisat Veljet ottaisi tätä kovin vakavasti, sillä säännöissänne on varmaan pykälä, jonka avulla teologia voidaan sivuuttaa ja asia ratkaista käytännöllisesti ja tarkoituksenmukaisesti; sehän on yleinen menettely Suomen ev. lut kirkossa.

Saanen lopuksi toistaa, ettei tässä ole kysymyksessä minkäänlainen kritiikki. Korkea-arvoinen Pappisliitto on tehnyt suuremmoista työtä, ja sen jäsenkunta kestää mielestäni vertailun mihin tahansa reformaation kirkkoon.

Malagassa 18. 7. 1987
Seppo A. Teinonen
servus inutilis"

10 kommenttia:

mattitaneli kirjoitti...

Hei hyvä Petri,


Kiitos tuosta S.A. Teinosen
kirjeestä. Itse olen joskus
viitannut, ehkä täälläkin,
implisiittisesti noihin teemoihin,
kun olen puhunut luterilaisen
kirkon "opista" ja sen "papiston" ja muidenkin työntekijöiden liudentumisesta mihin tahansa maastoon. Toisaalta se on kyllä
myös luterilaisuuden ja luterilaisten valtava voima
ja eloonjäämissuunnitelma, -taktiikka, -tekniikka, jota
ehkä Luther ei ajatellut aikanaan
sellaiseksi
vai ajatteliko sittenkin?
Lutherin filosofiaan, ihan totta,
filosofiaan kannattaa myös
tutustua. Lutherko filosofi?
Kyllä, omalla tavallaan.

Onpa kujeellinen, tekisi vielä sanoa suoremmin ( mutta en sano),
kirje, mutta samalla erittäin
hienostunut ja tekee hyvät distinktit juuri niistä asioista,
joista pitääkin tehdä.
Teinonen kirjoitti myös uskonto-
tieteellisesti pätevää tekstiä
muun muassa kirjassaan Nykajan
lahkot ( kai muistin nimen oikein) Edelleenkin relevanttia
"kamaa" niistä osin kun ei ole
uudistamistarvetta. Uusia lahkoja
on tullut valtavasti lisää.
Tämä kirja kannattaisi uudistaa,
täydentää, so. toimittaa
uudestaan. Kukahan sen tekisi?
Petrikö?


Ystävällisesti Matti

jarvelainen kirjoitti...

Ad Matti
Lutherin suhteesta filosofiaan on suomeksikin hyvät Kari Kopperin väitöskirja Paradoksien teologia sekä erityisesti hänen katsauksensa Renessanssin Luther (Yliopistopaino).

Harri Heinon Mihin Suomi uskoo? on Teinosen kirjan seuraaja, mutta yleiskattavuudessaan joutuu luopumaan seikkaperäisyydestä.

Merja Auer kirjoitti...

Miten arvoisa Pappisliitto ratkaisi ongelman?

moritz kirjoitti...

onko joku muukin luterilainen sitten vaatinut pappeutta sakramentiksi?

a-kh kirjoitti...

Enpä sanoisi eroavani ratkaisevasti pakanasta edes siivosyntisenä pakanakristittynä. Minun lapsuudessani pakanoilla tarkoitettiin neekereitä, jotka valmistivat suuressa mustassa padassa ruokasi valkoihoisia lähetyssaarnaajia. Tahalliseen kannibalismiin en ole kyllä syyllistynyt, mutta ehkä siihen, mitä pohditaan teologiassa.

a-kh kirjoitti...

Lahkoja?! Kaipaisin täsmennystä.

jarvelainen kirjoitti...

Ad Merja Auer
Tarkoituksenmukaisesti

Ad Moritz
Luterilaiset eivät pidä yleensä pappeutta sakramenttina, mutta Apologia eli Augsburgin tunnustuksen puolustus, joka kuuluu Tunnustuskirjoihin, lausuu, että pappisvihkimystä voidaan pitää luterilaisissa seurakunnissa sakramenttina, mikäli virka ymmärretään sananpalvelijan (ministerium verbi). Tähän Teinonen näytti viittaavan.

Ad Hotanen
Teinosen mukaan eroat "ratkaisevasti"

nurtsi kirjoitti...

hei mattitaneli, lutterko tässä toimi keksijänä?

mattitaneli kirjoitti...

Hei hyvä Petri, Nurtsi et al,


Petrille: Mainitsemasi kirjat ovat tuttujuttuja. Seppa A. Teinonen oli kiintoisa ajattelija. Tuota Kopperin kirjaakin olen joskus lu-
kenut. Aivan totta, en muistanutkaan, että siinä oli erittäin kiintoisaa tekstiä ko. aiheesta. Jostain toisaaltakin luin Lutherin kasvatusfilosofiasta. Se taisi
olla kirjasta Platonista transmodernismiin ( toim. Simo Skinnari et al)

Myös Sinun et al Lounatuuli-kirja ( anteeksi en muista tarkkaa nimeä) pitää hyvin lukea. Joku kehui sitä
jossain ihan kunnolla. Hyvä!


Nurtsille: Enpä niin ole väittänytkään, en tiedä, vaan
aattelin ääneen. Hyvä kysymys,
kuka keksi sen ja rakkauden;
Siitä pääsinkin aasinsillan kautta
Sinun toiseen kirjoitukseen, joka
vaikutti vähän sukupuolitetulta ajatukselta ( Ks. Petri Sipilän? väitöskirja aiheesta). Tärkeämpää kuin pohtia
miesten ja naisten eroja, on pohtia
ihmisyyttä ja ihmistymisen kulkua
tässä maallisessa maailmassa.


Kiitos tärkeistä kommenteistanne!

Ystävällisesti Matti

a-kh kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.