Ahtaalla

"Äidit nuo toivossa väkevät Jumalan näkevät."

Tuli tuo Lauri Viidan säe mieleen lukiessani äitienpäivänä, että on rukoussunnuntai, "sydämen puhetta Jumalan kanssa" ja teksti Johannes 16: 23-33.

Tekstissä on tunnettu kohta, joka on käännetty uudessa käännöksessä ahtaalla olemiseksi. Maailmassa olette ahtaalla, mutta minä olen voittanut maailman.

Mitähän tämä ahtaalla oleminen oikein on?

Ensimmäisessä maailmansodassa, sen jälkeen Maria-kultti nousi uuteen kukoistukseen Euroopan roomalaiskatolisilla seuduilla, kun sodassa poikansa menettäneet itkivät stabat Materin vierellä.

Ja toisessa maailmansodassa, kun suomalainen sotilas kuoli, hänen viimeinen huutonsa oli usein: äiti!

Nousivat nämä mieleen ahtaalla olosta.

Ahdistus, joka konnotoi termiin Angst, kai olisi liian heideggerilainen termi johanneslaisessa viitekehyksessä, kaiketi sanottaisiin. Bultmannilaisuus on siis häädetty käännöksestä, sillä tässä ajattelutavassa maailmaan heitettyjä koskettaa nimenomaisesti ahdistus eikä ahtaalla oleminen.