Kekkosen yöpöydällä oli kuulemma Machiavellin Ruhtinaan lisäksi Tuomas Kempiläisen, Spinozan lisäksi toisen merkittävän alankomaalaisen, teos Kristuksen seuraamisesta.
Molemmat opettavat eräänlaista itsekkyyttä, mutta Kempiläisen teoksessa itsekkyyden keskeisin muoto on seurasta pidättäytyminen ja toisten hyväksi eläminen. Mitä enemmän olin ihmisten seurassa, sitä vähemmän ihmiseksi tulin, hän sanoo.
Taustalla on uusi hurskaus, devotio moderna ja sen merkittävin kirjoittaja Gert Groote. Uusi hurskaus suhtautui kriittisesti spekulatiiviseen mystiikkaan ja organisoituneeseen toimintaan. Se tahtoi tuoda kristillisen elämäntavan niin sanotun tavallisen ihmisen ulottuville. Se keskusteli tunteista, jotka ovat yleisimpiä ja helpommin käsitettävissä: kärsimyksestä, pelosta, tyytymättömyydestä, kiusattuna olemisesta ja koettelemuksista. Se tahtoi luoda maallikkoaskeesin muodon, jossa tavallinen piikatyttönen on lähempänä Jumalaa kuin spekulatiivista teologiaa harjoittava tohtori.
Uusi hurskaus oli kiinnostunut lohdutuksesta, mutta ei lohdutuksen määritelmästä.
Tuomas Kempiläisen, mikäli hän nyt sitten on teoksen kirjoittaja, Kristuksen seuraamisesta on Raamatun jälkeen maailman levinnein kristillinen kirja. Se on käännetty noin 100 kielelle ja julkaistu yli 3000 kertaa.
Teos on keskiajan hengellisen elämän galleria. Kirjoittaja tuntee Augustinuksen, Johannes Khrysostomuksen, Dionysios Areiopagitan, Bernhard Clairvauxlaisen, Duns Scotuksen, mestari Eckartin ja Johannes Taulerin teologiaa. Samalla hän irtaantuu teoreettisesta taustastaan ja kiinnittää huomionsa käytännöllisiin kysymyksiin.
Suomessa Kekkosen lisäksi monet muut ovat lukeneet kirjaa. Kirjan myötä eurooppalainen keskiaikainen hurskaus, joka kääntyy yksilöä korostavaksi rantautuu näille raukoille rajoille.
"Nöyrä itsesi tunteminen on varmempi tie Jumalan luo kuin syvällinen tieteen tutkiminen."
"Mitä sinua hyödyttävät korkeat selvittelyt Kolminaisuudesta, jos sinulta puuttuu nöyryys, jota ilman et ole Kolminaisuudelle mieleen? Korkeat sanat eivät totisesti tee ihmistä pyhäksi eivätkä vanhurskaaksi, mutta hyveellinen elämä tekee Jumalalle otolliseksi. Haluan mieluummin tuntea omantunnon vaivaa kuin tietää sen määritelmän."
Rakasta mitättömän mainetta ja vältä ihmisten seuraa, sanoo Kempiläinen eräässä toisessa kirjassaan.
Näitä on meillä vuosikymmenet paukutettu, luettu niin päreen kuin sähkölampun valossa. Kun uskonnollisen kulttuurin perusjuonteeksi ja pohjaksi ovat muodostuneet tällaiset ajatukset, englanninkielisellä uskonnonfilosofialla ei ole tässä maassa sijaa. Sen paikka on Cambridgen ylioppilaskunnan lehdessä.
3 kommenttia:
Kempiläisen uskosta löytyy kristillisyyden ydin.
*
Mutta 'hallitsija-kapitalisti' oli jo aikoja sitten ennen Kempiläistä keksinyt Saatanan avulla 'rationaalisen valinnan teorian', jolla tämä ryhtyi koettelemaan ihmiskuntaa.
Ja kas - kohtsillään kaikki vonkuivat brändien ja muiden merkillisten 'innovaatioiden' perään, ylpeilivät merkeillään ja koristeillaan, halveksivat naapuriaan ja kadehtivat tämän merkkejä.
Mutta kapitalisti hymyili 'hihaansa' ja lanseerasi Saatanan avustamana lisää brändejä, joilla 'kusettaa' ihmisiä.
Ja yhä suuremmassa määrin ihmiset 'rationaalisesti valiten' halusivat tulla 'huijatuiksi', eikä heidän kristillisestä nöyryydestään ollut enää jäljellä kuin tarkasti torjuttu epätoivo siitä, että jonain päivänä kaikki brändit katoaisivat samalla tavoin kuin kaikki materia ja maine katoaa - iäksi.
Mutta tätä ei Saatana innovaattoriavustajineen kertonut kansalle vaan kietoi sen yhä vahvemmin turhamaisuuden ja ylpeyden harhamaailmaan, joka lopulta ajoi ihmiset sotimaan toisiaan vastaan.
Saatanan 'Näkymätön Käsi' soi ihmiskunnalle sekä vaurautta että jopa hetkittäistä onnea, mutta hinta oli kova.
Turhamaisuus, petos ja viimein silmitön viha (agon) kalvoivat tyhjäksi ihmisten työn.
Niinpä he tuhosivat ympäristönsä, toisensa ja itsensä.
Rationaalisen valinnan huijaamana ihmiskunta tuomitsi itse itsensä.
Näin Saatana oli päässyt haluamaansa päämäärään.
*
Kristus tuli liian myöhään.
Ja minä kun luin, että Kemppisen uskosta, koska tulin tänne suoraan sieltä ja siellä oli se Saatanan brändäämä tikittävä kapine, ah, niin ihana.
Ad Rauno Räsänen
Juuri noin. Brändit ovat osa demonioppia, kuten joskus aiemmin on tullut todetuksi.
Lähetä kommentti