Subsidiariteetti ja sosiaalinen markkinatalous ovat roomalaiskatolisen sosiaalietiikan pääopinkappaleet, jotka ovat suosittuja myös Euroopan Unionissa.
Subsidiariteetti eli lähipäätösperiaate tarkoittaa, että kaikkialle yleispätevät säädökset ja periaatteet, mutta paikallinen soveltaminen on sallittua ja toivottavaa. Tai suurin piirtein niin.
Sosiaalinen markkinatalous merkitsee sitä, että yhteiskunnan perussolu on yrittäjäperhe. Perhettä subventoidaan muun muassa siten, että verot ovat kohtuulliset. Perheen tehtävä on tukea töissä käyvää miestä. Koska sosiaalihuolto ei tapahdu ensisijaisesti verojen kautta, perhe rahoittaa almuitse huonompiosaisia. Hyväntekeväisyys on vapaaehtoistoimintaa, joka on pakollista, mikäli tahtoo saada hyvän omatunnon. Siksi Kummisetä on niin humaani.
Roomalaiskatolisen kirkon ohjeet tuntuvat kovin yksivakailta. Abortti ja eutanasia ovat murhia, ehkäistä ei tule.
Mutta, mutta. Ajattelumuoto ihanteellisten ja kovien periaatteiden taustalla on toinen kuin protestanttisilla alueilla.
Valehdella ei saa, mutta ei ole valehtelemista, mikäli ei anna kysyjälle tietoja, jotka eivät hänelle kuulu. Liike-elämässä tämä sääntö saadaan kyllä tuta, kuten myös verotustoimistossa, jolle annetaan yrityksen kirjanpidoista toinen, se, joka sisältää verottajan tietoon kuuluvat asiat.
Suomi on maailman vähiten korruptoiduin maa. Kyllä, sillä meillä lämmitetyn pasteijan tarjoamista neuvottelussa ei pidetä lahjontana kuten hurskaassa Euroopassa. Jos lahjontasäädöksemme olisivat samanlaiset kuin roomalaiskatolisessa maailmassa, emme olisi vähiten korruptoitunut maa.
Ilmiöt pysyvät, säännöt ja ilmaisut vaihtelevat.
Jyrkkiin periaatteisiin sovelletaan kaksoisvaikutusperiaatetta. Sen mukaan teolla saa olla paha sivuvaikutus, mikäli se ei ole intentoitu.
Abortin saa tehdä seuraavin periaattein. Abortti ei ole aiottu teon päämäärä, vaan lapsi abortoituu äidin henki säästettäessä.
Jos joku jossakin esiintyy jyrkkänä, hän ei ole välttämättä sitä. Roomalaiskatolisia eettisiä periaatteita ei tule lukea yksisilmäisesti vaan pitäen mielessä selitys- ja ajattelutavat, jotka protestanttisesta yksisilmäisestä horisontista katsoen näyttävät kieroilta, kuten juuri kaksoisvaikutusperiaatteen kohdalla on laita.
2 kommenttia:
Paavinkirkossa on pehmentäviä, terapaeuttisia elementtejä. Pienessä ortodoksisessa kirjossammekin olen ollut havaitsevinani tervehdyttävää yhteisöllisyyttä. Täällä Kuopiossa olen tavannut oikein mukavia isiä. Teologia on sitten asia erikseen. Vaikuttaa hieman omituiselta, että uskotaan Raamatun ohi, mutta lieneekö tuo suurikaan synti. Toisaalta olen lukenut ortodoksisesta opetuskirjallisuudesta, että Raamattua olisi pidettävä uskon kannalta alkeiskirjana, josta pitäisi edetä syvällisempään uskontuntemukseen. Kysyin arkkipiispa Johanneksen ent. sihteeriltä, onko näin. Hän mietti tovin ja sanoi, että näin saattoi sanoa. Tulkitsin vastauksen aidoksi mielipiteeksi, vaikka mihin tahansa olettamukseen voi sanoa samoin.
Ad ak.h. "Luther keksi Raamatun, sanoi Haikola." Raamatun asema nousi uskonpuhdistuksen aikana vastaiskuna spiritualisteja vastaan. He ajattelivat, että Jumala puhuu suoraan sydämeen. Kehitettiin vastineeksi inspiraatio-oppi, jonka mukaisesti Jumala puhuu Raamatun inspiroidun Sanan kautta. Isot kirkot opettavat, että uskontotuus on Raamattu ja traditio (roomalaiskatolinen kirkko) ja/tai kirkkoisät (ortodoksinen kirkko). Luterilaisuuskin liittyy tähän ajatukseen eräässä mielessä, kun se esittää Tunnustuskirjansa Raamatun lukuohjeeksi.
Lähetä kommentti