Kiusaus

Työsuojelun lainsäädäntöön tuli muutama vuosi sitten työpaikoilla omaksuttujen käytänteiden suhteen hieman takapakkina ja jälkijunassa ukaaseja häirinnästä. Tietenkin hyvään johtajuuteen on jo kauan kuulunut tällaiseen puuttuminen eikä siihen ole lakia tarvittu. Mutta laki on hidas ja vakaa ja tulee voimaan vasta tilanteessa, kun todellisuus on jo edennyt seuraavaan tilanteeseen.

Häirinnän yksi ongelmista on sen subjektiivinen luonne. Jos sanon Pekalle, että olet eri tyhmän näköinen, voi olla, että hän ei loukkaannu. Mutta jos sanon saman asian Martille, voi olla, että hän loukkaantuu.

Jos Martti on työkaverini ja ilmoittaa loukkaantuneensa sanoistani, minun tulisi pyytää anteeksi tai jos en siihen taivu, vähintäänkin lakkauttaa karkeakielinen käyttäytymiseni.

Jos jatkan, toimintani on muuttunut häiriköimiseksi, johon esimiehen on velvollisuus puuttua.

Periaatteessa tämä tarkoittaa keskustelua tai ehkä jopa kirjallisesti annettua huomautusta. Käytännössä tämä taitaa usein tarkoittaa sitä, että esimiestä aletaan syyttää työpaikkakiusaamisesta.

Näin on tapahtunut lukuisissa tapauksissa Ruotsissa, josta laki meille kopioitiin.

Ylipäänsä ihmettelen sitä, onko yhteiskuntamme todella muuttunut niin lapselliseksi, etten sanoisi apukoulumaiseksi, että täällä on vakavasti käsiteltävä sellaista kysymystä kuin kiusaaminen.

Kysymyksen välttämiseksi laissa puhutaan häirinnästä, mutta ainakin vielä muutama vuosi sitten yleistä sen yhteydessä oli puhua kiusaamisesta.

Voi hellan lettas! Sellainen henkilö, joka kiusaa, ei tietenkään ole kypsä työelämään eikä ylipäänsä aikuisten ihmisten kommunikaatiojärjestelmän toimijaksi.

Tämä näkyy myös käsitykseni mukaan koventuneesta kunnianloukkauslaista, jossa erotellaan nyt vain lievä ja törkeä rangaistuksina toimenpiteet sakoista vankeuteen. Juuri kuulin radiosta, että koululaisten opettajiin kohdistuva loukkaaminen on lisääntynyt netissä. Voi lapskullat: jos netissä eli maailmanlaajasti levitätte halventavaa aineistoa henkilöistä, jotka voidaan tunnistaa tuosta aineistosta, olette niin sanotun törkeän alueella.

Mutta tähänkin asiaan, kouluihin liittyen, kummat tavat ovat lisääntyneet. Ihmiset katselevat liikaa poliisisarjoja ja lakimiessarjoja, joissa opetetaan amerikkalaista oikeuskäytännettä ja -periaatteita. Tehkää sinne televisioon lisää Reinikaisia ja muutama suomalainen lakimiessarja, jotta tämä hulluus saadaan loppumaan. Suurin osa siitä, mihin liitetään termi käräjät, ei kuulu käräjille lainkaan vaan keittiöön.

Kuinkahan moni suomalainen rehtori on istunut perättömän rikosilmoituksen seurauksena poliisikuulustelussa? Itse asiassa toiminta tuossa tilanteessa kannattaisi laittaa kouluhallinnon kurssin vaatimuksiin, koska se on keskeinen osa ammattitaitoa.

Edelleen kouluun liittyen. Häiriköintipykälä ei poista aitoa koulutyön häiriköimistä ja kiusaamista, joka kohdistuu koulussa toimiviin. Tämä ei ole vitsi vaan vakava kokemukseni ja vakaumukseni, että merkittävä osa koulun toiminnasta on intellektuaalista saastetta, joka loukkaa syvällisellä tavalla sivistyksellisiä arvoja. Tätä saastetta on seikkaperäisemmin tarkastellut Aini Oravakangas väitöskirjassaan Koulun tuloksellisuus? (2005)

Oravangas kuvaa kouluhallinnon diskurssiryhmiä, jotka muodostuvat seuraavanlaisista rykelmistä: koulupoliittinen puhe: koulutus, tehokkuus, taloudellisuus, arviointi, kehittäminen, johtajuus, laatu ja kansainvälinen kilpailukyky; pedagoginen puhe: opettajuus, muutos, laatu, oppimiskäsitys, oppimistulokset, pedagoginen kehittäminen; median koulutuspuhe: kustannukset, säästöt, kilpailu, vertailu, asiakkuus ja koulun arki. Lisäksi on kasvatuksellinen puhe, johon sisältyvät kasvatus, sivistys, arvot, etiikka, inhimillinen kasvu sekä tulosvaatimusten kritiikki.

Viimemainittu on lähinnä omaksi kokemaani ja se on jonkinlainen jäänne menneisyydestä.

Kaikesta infantiilisuuskritiikistä huolimasta muistutan, että itse sielunviholaisen nimi vanhassa suomessa on Kiusaaja. Ja esimerkiksi ensi kesänä linja-autoittain väkeä viedään Nilsiän Louhosareenalle kuulemaan, kun Jaakko Ryhänen laulaa Viimeiset Kiusaukset.

Sanalla on siis jotenkin myös toisenlainen konnotaatio kuin vain infantiiliin toimintaan liittyvä, mutta voi olla, että itse saatanallisuuden kanssa elämisessä on kysymys metafyysisen infantiiliuden kokemuksesta.

Taivas on lasten kaltainen ja helvetti infantiili.