perjantaina, toukokuuta 04, 2007

Isä-äiti

Lehdestä luin, että pitäisi kutsua Jumalaa rohkeasti äidiksi.

Ajatus ei ole ihka uusi. Bernhardt Clairvauxlainen esitti sen 1100-luvulla. Erityisen ahkera Jumalan äitiyden korostaja oli Juliana Norwitchlainen 1300-luvulla.

Taustalla on monenmoista.

Klassisen teologian mukaan Poika on isän Ajatus, jonka Isä synnyttää ikuisuudessa. Se Isä, johon kristillisessä symbolikielessä viitataan toimii siis äitimäisesti, ja itse asiassa kristillinen kolminaisuusoppi, joka lausutaan Isä, Poika ja Pyhä Henki sisältää matriarkaalisia ainesosia yhtä paljon kuin patriarkaalisiakin.

Kirkkopoliittisella teologialla on varmasti syynsä tuoda esille patriarkaalisuuteen liittyviä ongelmia. Kuten Mary Daly, joka on roomalaiskatolinen, ja pitää kristinuskoa niin patriarkaalisena projektina, että se tulisi hylätä.

Ei ole kuitenkaan historiallisesti paikkansa pitävää, että kristillisen uskon intellektuaalinen taso olisi tarkoituksenmukaisesti patriarkaalista. Kuten se ei ole matriarkaalistakaan. Sen sisältöön on sekoittunut molempia aineksia. Toinen kysymys on varmasti se, miten tätä intellektuaalista tasoa, jolla tarkoitan kristinuskosta kirjoittaneiden ajattelijoiden kirjoituksia, on käytetty ja sovellettu.

Tarkoituksenmukaisesti ja käytännöllisesti, sitä pykälää noudattaen, että teologiaa ei harjoiteta, voisi kyyninen henki lausua.

Jumala ei klassisen kristillisen opetuksen mukaisesti ole sukupuoliolento eikä luonnollisiin vanhempiin viittaavat puhetavat tarkoita sitä, että Jumala olisi isä tai äiti samassa merkityksessä kuin ihmiset ovat toisilleen näitä.

Toiset feministiteologit, kuten sally McFague, pitävät patriarkaalista puhetta luontevana ja katsovat, että juuri luonnolliseen isään liittyvät konnotaatiot jumalapuheen yhteydessä ovat hedelmällisiä. Vaikka Isään saattaakin liittyä myös patriarkaalisia elementtejä, nimen lausuminen merkitsee yhteyttä Jeesuksen jumalasuhteeseen.

Kymmenkunta vuotta sitten majailin amerikkalaisessa luterilaisessa pappisseminaarissa. Opiskelijoille jaettiin paksu opinto-opas, jossa oli myös ohjeita kielenkäytöstä. Todettiin, että inklusiivista kieltä tulee käyttää. Jumalanpalveluksessa tulee käyttää säästeliäästi persoonapronominia he. Kaikessa opiskelullisessa ilmaisussa tulee kirjoittaa he or she, kuten itsekin olen tottunut tekemään vaikka se onkin hieman väkinäistä. Osa teologisista kysymyksistä, joita meilläkin jonkin verran joskus käsitellään, juontuvat englanninkielen rakenteellisista ongelmista.

Suurelle osalle jumalanpalvelukseen osallistujista muoto Isä, Poika ja Pyhä Henki ei ole ongelmallinen. Sen muuttaminen toiseen muotoon sen sijaan alleviivaa vanhan kirkollisen muodon sukupuoliulottuvuuksia ja tekee asiasta sukupuolikysymyksen. Tästä syystä en ole innostunut seurakuntaa yhdistävän muodon muuttamisesta. Kyseessä on nimi, jonka sisältö on monisyinen.

Asia on myös ekumeeninen. Kirkkojen maailmanneuvoston jäseneksi hyväksytään yhteisöjä, jotka tunnustavat uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mikäli Jumalalle annetaan uusi nimi, tämän pitäisi tapahtua ekumeenisen keskustelun pohjalta.

Jumalanpalvelus toimitetaan Jumalan nimeen. Jumalanpalvelus on luonteeltaan ekumeeninen sikäli, että se ei ole vain yksittäisen seurakunnan subjektiivisten kokemusten ilmaisua vaan maailmanlaajan kirkon paikallisella tasolla tapahtuva kokoontuminen. Oikea tapa edetä omien teologisten mielipiteiden saattamiseksi kirkon vakiintuneiksi käytänteiksi on esittää niitä ja käydä niistä keskustelua, mutta ei ottaa niitä toimitukselliseen käyttöön ilman, että asia on sovittu esimerkiksi kirkolliskokouksessa.

14 kommenttia:

nurtsi kirjoitti...

voiko mieste(ologie)n kanssa puhua seksistä jumalan yhteydessä ..jumalalla on poika, miehiä, tyttäriä. sateenkaarilaiset ovat ehkä motivoituneimpia thealogeja. minua kiinnostaa ennen kaikkea, mitä jumala meiltä tahtoo. en tosiaan ymmärrä miksi me olemme täällä..jumala ei ole sukupuoliolento,sanot. juliana norwich ja st katherine puhuvat jumalan aistillisudesta johon liittyy ihmisen selibaatti.flurb.net/3/3shirley.htm

a-kh kirjoitti...

Jumala on henki ja läsnä kaikialla, mutta ei jossain ockamilaisesessa tai spinozalaisessa mielessä, vaikka mistä minä tiedän.

En ole koskaan mieltänyt jumalaa ihmispiirteiseksi sukupuoliolennoksi. Toveri Järveläinen varmaan lyhyesti selvittää, miten ihminen teologisesti tai hengellisesti on Jumalan kuva.

Kolminaisuusoppi sinänsä ja Isän, Pojan ja Pyhän hengen mieltäminen kollektiivipersoonaksi on asia jota teologit ja uskonnon filosofit voivat pohdiskella tiedeyhteisöissään ja etsiä niille evidenssiä, mutta Pihtiputaan mummin ei minusta tarvitse näillä asioilla erityisemmin autuuttaan raskauttaa.

Nyt menee vitsin puolelle, mutta tulee mieleeni muslimi (monoteisti), joka ihmettelee, että kristityillä on kolme jumalaa ja sitten ne vielä syövät jumalaansa.

jarvelainen kirjoitti...

Ad Nurtsi

Mielestäni seksuaalikysymykset ovat yksi dimensio Jumalan yhteydessä, ja varmasti yksi tapa ymmärtää erityisesti mystisen teologian traditiota on käsitellä sitä sukupuolisublimaationa, mutta täytyy tunnustaa, että en pidä tätä diskurssia teoreettisessa mielessä keskeisenä. Se liittyy politiikkaan ja niin sanottuun käytännön elämään. Itse olen sekä epäpoliittinen että epäkäytännöllinen henkilö ja lisäksi en usko, että tämä johtuisi sukupuolestani.

Ad Hotanen
Usko Jumalan kuvaan liittyy tulkintaan ihmisestä Jumalaan suhteessa olevana: ihminen on tämän tulkinnan mukaisesti rukoileva eläin.

Peili on speculum ja siitä spekuloiminen. Jumalan kuva spekuloi elämäänsä pyhyysulottuvuudessa tai hurskaammin sanottuna elää Jumalan kasvojen edessä.

Mitäs sanot, Hotanen, löytyykö putiikistamme vastaus joka lähtöön ja kuin kiväärin piipusta!

Rauno Rasanen kirjoitti...

Teologiaa 'aika alhaalta käsin...'

"Jumala kummatteli titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin: Kat hattumpaa, ei hattumpaa, titä jellonakt minäkin entin luulin." ...

Ote Rauno-Pekan (5 v) ja Jumalan (n vuotta) välisestä keskustelusta (ylöskirjannut Oiva Paloheimo).

a-kh kirjoitti...

PJ

Pois se minusta, että yrittäisin ahdistella sinua. Kysymyksesi on relevantti ajasta ikuisuuteen Raunolla oli taannoin hyvä määritelmä ikuisuudesta kielellisesti, jos nyt asiaa voi jotenkin käsittää edes mielellisesti.

Oli muuten torstaisessa SS-lehdessä hilpeä kuva piispa Riekkisestä hakemassa metsästä mielenrauhaa pannassa ja kretuliinipaidassa. Jutun mukaan hänellä on haulikoita ja luodikoita vähän joka lähtöön, ja miksi ei olisi; harrastus ja työ kättä lyö.

jarvelainen kirjoitti...

Ad Hotanen
No jopas sattui. Oliko myös hiippa päässä? Viime aikoina piispat ovat alkaneet käyttää sellaisia. En ole vielä keksinyt muuta selitystä kuin sen, että pysyy kahvi kuumana.

hotanen kysyy kirjoitti...

sublimaatio on kyllä aika hyvä selitys. mitkä diskurssit mielestäsi ovat keskeisempiä
vastaat hotasille..

jarvelainen kirjoitti...

Ad Hotanen kysyy
Mielestäni ovat kiinnostavia klassiset Jumalaa koskevat kysymykset: Jumalan olemus, ominaisuudet, näiden välinen suhde, olemisen tapa, tuonpuoleisuus, mysteerisyys, ajatteleminen, tahtominen, muuttumattomuus/muuttuminen, läsnäolo, suhde toiseen, itseys, itsekkyys, lahjoittavuus, viestivyys ja kommunikointi, tunteellisuus Jumalassa jne. Eli suurinpiirtein luettelo, jonka Tuomas Akvinolainen esittää Summa Theologian ensimmäisen osan ensimmäisissä kvestioissa, muistaakseni kvestiot 1-8, lisättyinä joillakin Augustinuksen lähestymistavoilla ja kysymyksillä sekä myöhäiskeskiajan Ockhamin ja Duns Scotuksen esittämillä teemoilla Jumalan vapaudesta ja sitoutumisesta.Modernia teologiaa reformaation jälkeen en koe älyllisesti antavaksi eikä se myöskään käsittele sellaisia asioita, joilla on ns. kosketuspintaa persoonallisempiin tunteisiini.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Summa Theologian suomennos löytyy vaatimattomasta kokoelmastani.

Saattaisi olla hyvä kartuttaa (ja niin aionkin tehdä) teologista osiota aiemmin maitsemillasi Kari Kopperin kirjoilla, ja vaikka Luther ei ymmärtääkseni nominalismiin (tai yleensä skolastiikkaan) yleisesti ottaen kovin suopeasti suhtautunutkaan, niin juuri vapauden ja sitoutumisen problematiikkaan hänkin joutui paneutumaan tosissaan.

Etsin tosin vain melko yleisiä teologisia katsauksia.

Toivon mukaan sitä Macquarrien 'Twentieth-century Religious Thought'- kirjaa ei ole loppuunmyyty (ei ainakaan pitäisi olla).

Tilasin sen samoin kuin nyt ainakin 'väliaikaisesti' John Lauxin 'Church History'n, joka tietysti on suppea yleiskatsaus (656 s.) verrattuna Pelikan- tai Penguin-sarjaan, joista en toistaiseksi löytänyt kaikkia osia amazonilta enkä muualtakaan.

Ehkä Akateemisessa ja Suomalaisessa otettaisiin tarkemmin selvää asiasta, jos kyselisin puhelimitse, mutta ainakaan nettilistoilta näitä sarjoja ei täydellisinä löydy.

Ja koska Nietzsche-projektini jatkuu myös historian osalta tilasin mm. Gordon Craigin 845-sivuisen 'Germany 1866-1945'.

Sen pitäis olla aika definitiivinen selvitys Preussin-Saksan noususta ja tuhosta, ja jossa käydään läpi myös suurinta kiinnostukseni kohdetta historiassa eli 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua: 'la belle epoque'.

a-kh kirjoitti...

ILMOITAN, ETTÄ

"hotanen kysyy" -otsikon alla oleva teksti on jonkun muun tuutista, ei minun kirjoittamaani.

Tällaista huonoa blogikäyttäytymistä ilmenee silloin tällöin.

Katsomme, jatkuko tämä yritys tulla toisen kirjoittajan nahkoihin.

a-kh kirjoitti...

Nimelläni häiriköijä on perustanut blogin nimeltä kielo ja ilmoittaa nimekseen hotanen kysyy.

a-kh kirjoitti...

hotanen kysyy -nimisen blogirotan tekstit olisi syytä deletoida.

Ripsa kirjoitti...

Sen verran tuohon naisjumala-teemaan (She's black!), että Peter Hoegin kirjassa Hiljainen tyttö, päähenkilö Kasper rukoilee jatkuvasti RouvaHerraa.

Siinä voisi olla ideaa laajemminkin.

jarvelainen kirjoitti...

Ad Ripsa
Jotkut ovat ehdottaneet, muistaakseni Rosemary Radford Ruther rukouksen kohteeksi oliota nimeltä jumala/tar,jolla on hisherstory.

Jos on rouva herra, niin huono puoli voi olla se, että etumääre muuttaa jälkisanan konnotaatioksi herra Fagerholmin ja vastaavat. Kierkegaard muistaakseni totesi siihen tapaan Päättävässä epätieteellisessä jälkikirjoituksessa, että kun hän rukoilee, hän tahtoo lähestyä Ikuista eikä olla tekemisissä kamarineuvos Arvidsonin kanssa.