Isä-äiti

Lehdestä luin, että pitäisi kutsua Jumalaa rohkeasti äidiksi.

Ajatus ei ole ihka uusi. Bernhardt Clairvauxlainen esitti sen 1100-luvulla. Erityisen ahkera Jumalan äitiyden korostaja oli Juliana Norwitchlainen 1300-luvulla.

Taustalla on monenmoista.

Klassisen teologian mukaan Poika on isän Ajatus, jonka Isä synnyttää ikuisuudessa. Se Isä, johon kristillisessä symbolikielessä viitataan toimii siis äitimäisesti, ja itse asiassa kristillinen kolminaisuusoppi, joka lausutaan Isä, Poika ja Pyhä Henki sisältää matriarkaalisia ainesosia yhtä paljon kuin patriarkaalisiakin.

Kirkkopoliittisella teologialla on varmasti syynsä tuoda esille patriarkaalisuuteen liittyviä ongelmia. Kuten Mary Daly, joka on roomalaiskatolinen, ja pitää kristinuskoa niin patriarkaalisena projektina, että se tulisi hylätä.

Ei ole kuitenkaan historiallisesti paikkansa pitävää, että kristillisen uskon intellektuaalinen taso olisi tarkoituksenmukaisesti patriarkaalista. Kuten se ei ole matriarkaalistakaan. Sen sisältöön on sekoittunut molempia aineksia. Toinen kysymys on varmasti se, miten tätä intellektuaalista tasoa, jolla tarkoitan kristinuskosta kirjoittaneiden ajattelijoiden kirjoituksia, on käytetty ja sovellettu.

Tarkoituksenmukaisesti ja käytännöllisesti, sitä pykälää noudattaen, että teologiaa ei harjoiteta, voisi kyyninen henki lausua.

Jumala ei klassisen kristillisen opetuksen mukaisesti ole sukupuoliolento eikä luonnollisiin vanhempiin viittaavat puhetavat tarkoita sitä, että Jumala olisi isä tai äiti samassa merkityksessä kuin ihmiset ovat toisilleen näitä.

Toiset feministiteologit, kuten sally McFague, pitävät patriarkaalista puhetta luontevana ja katsovat, että juuri luonnolliseen isään liittyvät konnotaatiot jumalapuheen yhteydessä ovat hedelmällisiä. Vaikka Isään saattaakin liittyä myös patriarkaalisia elementtejä, nimen lausuminen merkitsee yhteyttä Jeesuksen jumalasuhteeseen.

Kymmenkunta vuotta sitten majailin amerikkalaisessa luterilaisessa pappisseminaarissa. Opiskelijoille jaettiin paksu opinto-opas, jossa oli myös ohjeita kielenkäytöstä. Todettiin, että inklusiivista kieltä tulee käyttää. Jumalanpalveluksessa tulee käyttää säästeliäästi persoonapronominia he. Kaikessa opiskelullisessa ilmaisussa tulee kirjoittaa he or she, kuten itsekin olen tottunut tekemään vaikka se onkin hieman väkinäistä. Osa teologisista kysymyksistä, joita meilläkin jonkin verran joskus käsitellään, juontuvat englanninkielen rakenteellisista ongelmista.

Suurelle osalle jumalanpalvelukseen osallistujista muoto Isä, Poika ja Pyhä Henki ei ole ongelmallinen. Sen muuttaminen toiseen muotoon sen sijaan alleviivaa vanhan kirkollisen muodon sukupuoliulottuvuuksia ja tekee asiasta sukupuolikysymyksen. Tästä syystä en ole innostunut seurakuntaa yhdistävän muodon muuttamisesta. Kyseessä on nimi, jonka sisältö on monisyinen.

Asia on myös ekumeeninen. Kirkkojen maailmanneuvoston jäseneksi hyväksytään yhteisöjä, jotka tunnustavat uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mikäli Jumalalle annetaan uusi nimi, tämän pitäisi tapahtua ekumeenisen keskustelun pohjalta.

Jumalanpalvelus toimitetaan Jumalan nimeen. Jumalanpalvelus on luonteeltaan ekumeeninen sikäli, että se ei ole vain yksittäisen seurakunnan subjektiivisten kokemusten ilmaisua vaan maailmanlaajan kirkon paikallisella tasolla tapahtuva kokoontuminen. Oikea tapa edetä omien teologisten mielipiteiden saattamiseksi kirkon vakiintuneiksi käytänteiksi on esittää niitä ja käydä niistä keskustelua, mutta ei ottaa niitä toimitukselliseen käyttöön ilman, että asia on sovittu esimerkiksi kirkolliskokouksessa.