Otin kuvan Palhon kyläkirjasta. Kamerani salama hiukkasen häikäisee.
Olen istunut tuoleilla useammin kuin kerran, sillä ne ovat mummini isän. Hän oli kotoisin Palhon kartanosta Vesilahdelta, Laukon vierestä.
Hän oli syntynyt 1865. Kävi Hämeenlinnassa koulua samalla luokalla Sibeliuksen kanssa. Tämä oli kuulemma aatoksiinsa vaipunut kaveri.
Eilen illalla aloin lueskella Sibeliuksesta tehtyä uutta esseekokoelmaa. Ala oli pitkään yhden miehen hommaa. Nyt tulevat toiset näkymät. Mietitään, mikä tekee Sibeliuksesta suomalaisen säveltäjän. Lähtökohta on kuulemma välttämätön mutta ei riittävä hänen musiikkinsa käsittämiseksi. Onko Herbert von Karajanin Sibelius suomalainen? Karajanin tulkinnan sopivat pikemminkin saksalaismaisemaan. Miksi suomalaiskapellimestarit kilpailevat 4. sinfonian synkkyydessä? Onko se edes synkkä teos?
Kyselijä on Mäkinen Saksasta, musiikkitieteen professori ja teos Sibelius, me ja muut. Kyselijä minun ikäiseni, isovaarini Sibeliuksen.
Silloin oltiin kansainvälisiä. Sibelius huseerasi Italiassa ja ihmetteli wieniläisneitojen kauneutta. Hän taisi suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, latinaa ja kreikkaa.
Silloin oltiin kansainvälisiä. Sibelius huseerasi Italiassa ja ihmetteli wieniläisneitojen kauneutta. Hän taisi suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, latinaa ja kreikkaa.
Isovaari opiskeli Upsalassa ja Erlangenissa, taisi samat kielet.
Hänestä tuli Jyväskylän lyseon rehtori. Siellä hän opetti Otto Wille Kuusiselle uskonnon, psykologian ja filosofian alkeet. Sibeliusta soitetaan eduskunnan juhlissa.
Jyväskylän lyseosta tuli sulkeutuvan, kansallisen Suomen pääopinahjoja. Sibeliuksesta saman pienen kansan voima. Nyt ollaan Euroopassa ja globia. Itsenäisyyden, kansallisuuden merkitystä joudutaan miettimään uudelleen sen kehityksen laineissa, joka alkoi vuonna 1988, jolloin ensimmäistä kertaa Suomi nimitti hallituksensa Neuvostoliittoa miettimättä.
Tosin on sitä kerran aikaisemminkin todettu, että ellei tämä peli lopu Suomen hallitus on pakotettu saattamaan neuvostohallituksen järkiinsä.
Mutta niin lähellä on kuvan aika.
Yksi henkilö kuvassa on Helmi, joka oli vanha kun olin pieni. Helmi on väsymätön kertomaan.
Hänellä oli kanoja ja hän kulki paljain jaloin talvipakkasella.
Hauskaa Helmin päivää!
1 kommentti:
Samoin. En Helmin kyyneleitä nähdä vois.
Lähetä kommentti