Seurasin pienenä jääkiekkoa innokkaasti. Kun Suomi vihdoin voitti mestaruuden, ajelin Turun tuomiokirkon ohi ja radiosta kuului: se on siinä!
Intoni lopsahti. Don't take man his dream.
Mutta miellän voiton kuitenkin lamasta irtoamisen yhteyteen ja taitekohdaksi.
Kun maailmanmestarijoukkueen kuvioita näytettiin, niin kuten Jone Nikula toteaisi, pakko sanoa, täytyy sanoa, että hienoa peliä.
Voisi ajatella, että viime viikonloppu oli taitekohta. En kuitenkaan hahmota mille.
Emme menestyneet Euroviisuissa. Mutta show oli hyvin toteutettu. Sen tekivät nuoret suomalaiset. Ehkä taite on sitä, että Aarre Elo ja Jukka Virtanen eivät enää ole ainoat viihteentekijät tässä maassa. On tullut nuorta väkeä, joka taitaa niin sanotut kansainväliset mittakaavat.
Suomi ei voittanut jääkiekon maailmanmestaruutta Moskovassa, vaan hyvänä kakkosena maaliin tuli pieni, sisukas Suomi.
Mutta tämä ei tunnu niin ihmeelliseltä kuin vuoden 1995 maailmanmestaruus.
Ei Euroviisut eikä lätkäkisat.
Edellisiä enemmän minua elähdyttää se, että Marja-Leena Niinivaara-Koskell valittiin pienen Tervon seurakunnan kirkkoherraksi yli 60 %:n äänienemmistöllä. Äänestysprosentti oli valtakunnallisessa mittakaavassa huikea, yli 40 %.
Onnea!
Vaalin ympärillä käyty tiedotustaistelu osoittaa, että mediaa ei voi hallita: myös media itse on hukannut hallintansa. Se munasi vaalin yhteydessä itsensä ja se esittäytyi lukijalle todellisuudesta vieraantuneena ja asioista tietämättömänä viihteellisenä tekomaailmana.
Lehdistön asiantuntemattomuus kirkollisista kysymyksistä on huomattava. Se on kummallista maassa, jossa on 7.2 miljoonaa kirkkokäyntiä vuodessa.
Asia on itse asiassa suurempi kuin vahingonilon aiheeksi asettuva ilmiö.
Kyseessä ovat maakunnalliset tahot. Jos maakuntalehdistö menettää suhteensa kansaan ja muuttuu silkaksi viihdetoimistoksi, se muuttuu maakuntaa henkisesti köyhdyttäväksi ja harhaanjohtavaksi instituutioksi.
Kovilla olevilla alueilla tarvittaisiin ammattitaitoista ja kauaskatseista mediaa, joka ei ole vietävissä kuin lottokupongin täyttäjät. Tämä liittyy siihen, että lehdistöllä on erittäin iso rooli maakunnan kehitykselle. Mikäli lehdistö ottaa linjakseen huuhaan, asia vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja menoon tavalla, jonka seuraukset ovat katastrofaalisia.
maanantaina, toukokuuta 14, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Hei Petri hyvä,
Kiitos taas hienosta kirjoitusta,
joka viritti ajatusta. Nyt vain
ehdin lyhyesti.
Juuri niin on, kuten osuvasti toteat. Itse ymmärsin sen niin, että jos maakuntalehdistö
menettää otteen vakavista ja tärkeistä kysymyksistä ja hyppii
kaiken maailman huuhaan perässä
pinnallisesti ponnahtaen tai poksahtaen, niin pian on laajasti
ottaen yhteiskunta tosi-
huonossa jamassa.
Sitä en ihan ymmärtänyt, miten se
liittyy tähän kirkkoherran vaaliin.
Oliko siinä mukana myös tämä S?, en nyt
muista tätä julkisuudessa olleen
papin nimeä, joka muun muassa lalleili.
Olisi tosi tärkeää kuulla miten pappienkin
opettaja, professori Järveläinen,
ajattelee siitä, kun kirjoitin
yhteen juttuusi tänne, miksi papit
ovat niin alistuvaisia ja itseään
vähätteleviä muiden, erityisesti akateemisten, seurassa. Minusta
se on täysin turhaa. Minulla on
vahva kokemus, että sellaisia
ihmisiä ihan arvostetaan, jotka arvostavat itseään. Pää pystyyn,
kutsumus on hieno ja kunnioitettava
asia. Sivistystäkin arvostetaan, jos sitä arvostetaan. Kai Sinäkin
valat nuoriin opiskelijoihin tällaista arvostusta itseensä
ja tulevaisuuden sivistykseen,
toivon ainakin niin.
Ystävällisesti Matti
Ad Matti
Alkuosaan: juuri niin. Kirkkoherran vaalin osalta uutisointi oli yksipuolista, asiantuntematonta ja kritiikitöntä. Vaalin voittanut ehdokas pidettiin pimennossa. Samaan aikaan olleista toisista kirkkoherranvaaleista, joiden tulos tuli samana päivänä, ei kirjoitettu. Kuvittelevat, että iltalehtimäinen maailma on sovitettavissa todellisuuteen. Tottakai levikkiluvut alkuun nousevat, mutta tosipaikan tullen ne laskevat ja kriittinen journalismi sekä siihen liittyvä ammattitaito ruostuu. Yhtenä perusteena on lausuttu, että kirjoitetaan, koska vaalissa on mukana julkisuuden henkilö. Justiinsa, ajattelen ma. Sen julkisuuden on media itse rakentanut. Eli ollaan kuin jokin sulkeutunut uskonnollinen yhteisö, joka luo oman todellisuutensa ja siinä olevat uutisoimisen kohteet. Siksi vaalitulos oli mielestäni mukava: ihmiset nousivat lehdistön manipulaatiota vastaan.
Jälkimmäiseen kysymykseesi: Papeilla ei sinänsä olisi akateemisessa maailmassa mitään alistuvaisuuden aihetta. Teologinen tiedekunta on ollut Akatemian mittauksissa toistuvasti tutkimuksensa tasolta kärkitiedekunta.
Ehkä takana on vanhoja kokemuksia, joista on vaikea päästä irti.
Yksi ulottuvuus voi olla se, että kun ammatti liittyy intiimille elämänalueelle, sen julkinen levitteleminen tuntuu vaikealta. Joonas Kokkonen joskus huomautti, että ihmisten uskonasioiden kyseleminen on saman tasoinen seikka kuin näiden sukupuolielämästä tivaaminen.
Ehkä juuri intiimiys on avain. Me elämme niin "pornografisessa" kulttuurissa, että varjelemme kaikkea, mikä on hiemankin yksityistä.
Asiaan tietysti liittyy joskus psykologisiakin seikkoja. Pappi saattaa luulla, että muilla on hänestä jokin käsitys, joka itse asiassa on hänen oma käsityksensä.
Ja lopuksi aivan käytännöllisiä seikkoja: "vapaalla" eikä ehkä aina jaksa kantaa viran iästä.
Olen samaa mieltä siinä, että panta kaulaan ja ihmisten joukkoon. Itse asiassa se on yleistynyt paljon.
Mutta siitä eivät lehdet kirjoita. Paitsi jos tämän sinänsä yleisen tavan sattuu tekemään joku kansikuvapojista.
Ad Matti
Hyvä muuten, että et muistanut toisen ehdokkaan nimeä. Minua ei kiinnosta hänen toimintansa vaan julkisuuden rooli ko. vaalissa. Muistutan tässä yhteydessä muitakin mahdollisia kommentoijia, että henkilöön liittyvät kommentit ovat hankalia. Minä olen niistä bloginpitäjänä oikeudellisessa vastuussa. Kunnianloukkauslainsäädännössä tosin tiede ja taide ovat erikseen mainittuja lepsumpia alueita, mutta väärät tiedonannot ovat rikoslain alaisia näilläkin alueilla. Joten jatketaan samaan malliin kuin ennenkin, hillitysti ja hauskasti, tuohtumuksemme huomioon ottaen ja sille löylyä heittäen.
Hei hyvä Petri,
Kiitos paljon, paljon vastauksestasi. Näytit
hyvin ymmärtäneen sen,
mitä ajoin takaa. Ei
niinkään ihme se, että
ymmärsit, vaan se, että
onnistuin itse sanomaan
vaikean asian niin, että
ymmärsit yskäni.
En muista koskaan saaneeni
keneltäkään papilta ( olen
monen kanssa yrittänyt jutella
ja jutellutkin kahden kesken ja
muutoinkin) ennen näin
aidon ja älyllisesti
uskottavan tuntuista
selitystä kysymälleni
ilmiölle!
Hieman kuitenkin tuohon
uskonasioista kyselemiseen.
En sitä tarkoittanutkaan, että
se olisi hyvä tapa, vaan että
pappi tai jokin muu uskovainen
voisi reippaasti ja rehdisti
olla sitä, mitä on, toisten
näkemyksiä kuitenkaan tuhkahduttamatta.
Kiitos myös kirkkoherranvaalin selvittämisestä.
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti
En ole ikinä seurannut jääkiekko-otteluita, vaikka ne kuuluvatkin yleisivistykseen. Vanhoina hyvinä pysähtyneisyyden aikoina kuitenkin toivoin, että jonkin sosialistisen maan pelaajat voittaisivat. Suomen neuvostojohtoista sekatalousjärjestelmää en pitänyt sosialistisena.
Se oli raaka peli ennen. Jos ihminen oli prosessissa, ei Jumalan työtä ihmisessä pitänyt mennä ronkkimaan, vaikka muuten saatettiin kysyä, että miten on sielus laita. Aholansaaressa on sikäli mukavaa käydä, että siellä ei esitetä kiusallisia kysymyksiä, kuten vapaissa suunnissa. Siellä armo vilahtelee.
Kuuntelin Matti Peltolan haastattelut radiosta. Tuli sellainen tunne, että kaikki turha oli riisuttu. Jäljellä oli vain "Oi, Herra, jos mä matkamies maan" etc.
Lähetä kommentti