Bergman, jonka filmeistä joku sanoi, että niissä keskustellaan avioliitosta Ruotsin saaristossa, oli minulle läheisempi kirjailijana kuin ohjaajana. Tosin kirjat, jotka luin, lukuunottamatta muistelmateosta Laterna Magica, ovat pikemminkin käsikirjoituksia kuin romaaneja.
Laterna Magica liittyy Fannyn ja Alexanderin teemaan, papin perheeseen ja isäsuhteeseen, joskin vyöryää läpi elämän nuoruuden natsikokemuksista teatteriin, naisiin, vatsavaivoihin ja Ruotsin veroviranomaisten kanssa syntyneisiin kiistoihin.
Myös kaksi muuta teosta, Hyvä tahto ja Yksityisiä keskusteluja, kuuluvat tähän aihekokonaisuuteen.
Hyvän tahdon filmatisoinnissa puhuttelevaa on musiikki. Tilanne on jatkuvasti räjähtämäisillään - räjähtääkin - mutta sitä pidetään yllä hyvällä tahdolla.
Hyvä tahto on Kantin käsite. Moraalissa ei hänen mukaansa ole muulla väliä kuin juuri hyvällä tahdolla, johon se perustuu. Bergmanin isä oppi tämän ajattelutavan ja sen pikkuporvarillisen tulkinnan Uppsalan yliopistossa opiskellessaan papiksi.
Elämästä sillä tavoin tulkittuna muodostui hyvän tahdon terroria. Ja aitoa hyvää tahtoa.
Luin kirjoja aikanaan matkustaessani Järvenpäästä paikallisjunalla Helsinkiin teologiseen tiedekuntaan. Muistin mummini isää, joka oli opiskellut vuosisadan alussa teologiaa Uppsalassa. Hänellä oli terveysohjelma, teos, jossa neuvottiin, miten pitäisi elää. Siinä opetettiin, että ruoka tulee jauhaa nesteeksi, jotta se sulaisi. Hän puri maidonkin.
6 kommenttia:
Järvenpää on mukava paikka, jossa on ruma kirkko. Seurakunta saattaa olla kirkon paras kaunistus, kunhan se kirkkorakennuksessa kävisi. Tuusulassa on kaunis kirkko. Kirkkojen väliin jää kaksi sisäoppilaitosta, joissa olen opiskellut. Toista ei enää ole.
Hei hyvä Petri,
Kiitos Bergman-kirjoituksesta.
Hyvä tahto on hyvä, mutta itse
pidän eniten Seitsemäs sinetti-
elokuvasta. Sen kanssa kilpailee
lähes tasaveroisesti muun muassa Mansikkapaikka.
Bergmanin uskonnollinen ajattelu
on kirkastakin ja valtavan kiinnostavaa kritiikkiä
hän esittää luutunutta kirkkoistituutiota ja luutuneita
uskonnollisia käsityksiä ja hengellisyyden kaventamista
kohtaan.
Tietenkin Freudilla
olisi vähän liiankin hauskaa,
jos saisi Bergmanin vierelleen;)
Ystävällisesti Matti
Tarkoitin tietenkin seurakuntalaisia. Koskahan meikäläisessä kirkkolaitoksessa päätetään, että seurakunnan ei tarvitse omistaa kirkkoakaan. On kai noita jo myytykin. Typerrytti aluksi nähdä pappila, jossa oli juonut ripillepääsykahvit, kirpparina.
minulle tulee bergmanista mieleen ainakin yksilöpsykologinen syväluotaus ihmisen raadollisuuteen, papinpojan pakkomielteet, ruotsalaisen porvariston neuroosit ja omantunnon vaivat.
huonoimmillaankin bergman oli huimasti muodikkaiden tuulenhaistajien, tekonokkelasti ja tekosyvällisesti 'osallistuvien' kolleegojensa yläpuolella.
siitä, mikä näytti olevan hänen heikkoutensa, vissi kapea-alaisuus, tulikin hänen voimansa.
kuka on johdonmukaisemmin tunkeutunut länsimaisen kulttuuriperinteen ja sen protestanttisen haaran tiettyyn ajattelutapaan, mielentilaan, ristiriitoihin,hienonhienoon rajankäyntiin oikean ja väärän, näennäisen ja todellisen, sydämen ja järjen äänen, tukahduttavan kasvatuksen ja aistien kokemuksen välillä, jossa raastautuu rikki se herkkä ilmapuntari mitä merkitsee kuuuluminen rikkaimpien kansakuntien älymystöön, hyvinvoinnin huonoon omaantuntoon, jolla on aikaa ja kykyä tiedostaa tilanteensa ja eritellä sitä.
yksi suosikeistani on 'kohtauksia eräästä avioliitosta'
se on kuudesta, noin vähän alle tunnin mittaisesta osasta koostuva sarja, jossa tehdään idyllisestä, kahden älykkään, akateemisesti sivistyneen, työssään ja vapaa-aikanaan hyvin viihtyvän ihmisen avioliitosta romua.
siinä joutuu länsimaisen aviomuodon perusta röntgenkäsittelyyn, josta monikaan solu ei selviä terveenä.
mitä tehdä kun omaisuudesta, asemasta, pohjoismaisesta demokratiasta, perityistä arvoista, sivistyksestä, älystä tai hyvästä tahdosta ei ole mitään apua.
kun joku nilkki kaivaa perustuksia koko ajan.
liv ullmann ja erland josephson näyttelevät bergmanin silmän alla loisteliaasti.
aviopuolisoiden rutiineista, ilmeistä, eleistä, maneereista, fraaseista ja seremonioista kasvaa pikkuporvarillinen elämäntapa ja sielunmaisema todella autenttisena, murskaavana viiden tunnin ohimarssina, rituaalina jonka totuuden hetket ovat luettavissa naamioiden lohkeamisista.
olikohan se godard, joka sanoi, että tämä filmi on maailma kahden silmänräpäyksen välillä, murhe kahden sydämenlyönnin välillä ja ilo kahden kättentaputuksen välillä.
Ad a-k.H
Se aika on tuleva ja on jo.
Ad omnia
Kuoleman hetkellä katsotaan elämän filmi, väittävät.
Lähetä kommentti