Yleisön pyynnöstä vietin viime yön teltassa.
Kaivoin vintiltä vanhan nukutusteltan, joka on kaksiosainen: ulkoteltta ja siihen ripustettava sisäteltta. Erittäin näppärä keksintö, joka on kosteudenhoidon kannalta parahultainen ankarammissa olosuhteissa.
Katselin sitä kangasta ja mietiskelin, että jos Mannerheimin kesätakki todellakin oli telttakangasta, oli ukolla yhtä viileä päivällä kuin siinä telttasängyllä sisustetussa huoneessa, jossa oli pidettävä holodnaa yllä. Ei, kyllä sen on täytynyt olla paksumpaa, vähintään sitä mitä yksinäinen vaeltaja tapaa puolijoukkueteltan kankaana.
Teltassa on kiva olla. Tähän aikaan vuodesta näillä leveyksillä päivä laskee kymmenen jälkeen ja yön miltei kylmyys saavuttaa huippupisteensä kolmen maissa aamulla. Ääniä on mukava kuunnella, raikas ilma nukututtaa.
Aamulla on outo olo, jollaisesta on hieman vaikea tietää, tuliko nukutuksi liian hyvin vai huonosti, tokkura. Joskus erehdyin, ja nyt tulee henk. koht., kokeilemaan nukahtamispillereitä ja niiden ainoa anti oli aamun tokkura, joka on hieman samanlainen kuin teltassa nukutun yön jälkeen.
Paavalista mainitaan, että hän oli ammatiltaan teltantekijä. Eikös Omar Khaijamkin liity jotenkin tähän ammattiryhmään? Jälkimmäiseltä mieleen juontuun säe: "Kun mä kuolen, mut peskää viinisammiossa ja iloinen juomalaulu virittäkää kuolinkammiossa."
Paavalista taas tulee mieleen siivousneuroottisten teologien hössötys nykyihmisyydestä ja tämän ajan kielestä. Ehkä hänet voitaisiin "päivittää" nykykokemusten "sanoittajaksi" kertomalla, että asuntovaunukauppias Pauli toivottaa mukavia matkoja jampan tahtiin kohti Etelän rantoja.
Kaivoin vintiltä vanhan nukutusteltan, joka on kaksiosainen: ulkoteltta ja siihen ripustettava sisäteltta. Erittäin näppärä keksintö, joka on kosteudenhoidon kannalta parahultainen ankarammissa olosuhteissa.
Katselin sitä kangasta ja mietiskelin, että jos Mannerheimin kesätakki todellakin oli telttakangasta, oli ukolla yhtä viileä päivällä kuin siinä telttasängyllä sisustetussa huoneessa, jossa oli pidettävä holodnaa yllä. Ei, kyllä sen on täytynyt olla paksumpaa, vähintään sitä mitä yksinäinen vaeltaja tapaa puolijoukkueteltan kankaana.
Teltassa on kiva olla. Tähän aikaan vuodesta näillä leveyksillä päivä laskee kymmenen jälkeen ja yön miltei kylmyys saavuttaa huippupisteensä kolmen maissa aamulla. Ääniä on mukava kuunnella, raikas ilma nukututtaa.
Aamulla on outo olo, jollaisesta on hieman vaikea tietää, tuliko nukutuksi liian hyvin vai huonosti, tokkura. Joskus erehdyin, ja nyt tulee henk. koht., kokeilemaan nukahtamispillereitä ja niiden ainoa anti oli aamun tokkura, joka on hieman samanlainen kuin teltassa nukutun yön jälkeen.
Paavalista mainitaan, että hän oli ammatiltaan teltantekijä. Eikös Omar Khaijamkin liity jotenkin tähän ammattiryhmään? Jälkimmäiseltä mieleen juontuun säe: "Kun mä kuolen, mut peskää viinisammiossa ja iloinen juomalaulu virittäkää kuolinkammiossa."
Paavalista taas tulee mieleen siivousneuroottisten teologien hössötys nykyihmisyydestä ja tämän ajan kielestä. Ehkä hänet voitaisiin "päivittää" nykykokemusten "sanoittajaksi" kertomalla, että asuntovaunukauppias Pauli toivottaa mukavia matkoja jampan tahtiin kohti Etelän rantoja.
6 kommenttia:
minulla on north facen tadpole-teltta, jolla pärjään maailman kaikilla leiritulilla ja koo-kakkosilla hyvin.
eikö teltta muuten ole ihmeellinen keksintö: ihminen voi lämmittää suojansa neljä seinää omalla halvalla ruumiillaan. yritäpä lämmittää suojasi - oli se tervapahvihökkeli tai linna loiren varrella - pelkällä surkealla itselläsi. tai yritäpä kääriä tuo tervapahvihökkeli tai linna kokoon ja nostaa se selkääsi.
Ad Kafkaesque
On se kyllä ihmeellinen keksintö. Menen sinne ensiyöksikin. Johtuukohan se aamutokkura kosteasta ruohosta ympärillä vai happimyrkytyksestä?
olen huomannut saman. teltassa uni on niin hapekasta, että siihen aklimatisoituminen kestää muutaman päivän.
poropolku kutsuu - nimisessä kirjassaan kullervo kemppinen neuvoo, että ennen telttaan vetäytymistä olisi hyvä lusikoida nälkäiseen suolistoon lautasellinen kalasoppaa. sen jälkeen uni on rauhaisaa ja syvää. vatsa, sielu ja ajatus lepäävät rauhassa, kunnes sopantähteet tai liemi ilmoittavat halustaan tulla ulkomaailmaan.
Hm. Kullervo Kemppisen ohje tuntuu uskottavalta nimenomaisesti telttaretkille. Mutta siitä pääsemme etenemään sisäelämän ilmiöön. Sisätöissä oleva henkilö ei tarvitse kuin yhden lämpimän aterian päivässä. Luulisin, että osa suomalaisten ylipainoisuudesta johtuu siitä, että meillä on vielä maatalousyhteiskunnan ruokailuajat. Mutta jos vain yksi ateria riittää, kumpi - eikä nyt kenenkään tulisi huomauttaa, että aamupala on päivän tärkein ateria - päivällinen vai illallinen tulisi nauttia. Toinen koulukunta ajattelee niin, että illallinen on hyvä muun muassa hyvien unten takaamiseksi. Toinen taas väittää, että kulutus on yöllä niin vähäistä, että klo. 18.00 jälkeen ei tulisi syödä mitään eli siis tuollainen myöhäinen päivällinen olisi terveydellisesti hyvä.
sitä syöt mitä olet.
elämme ajassa ja yhteiskunnassa, jossa on mahdollista valita. historiassa vain harvat ovat voineet niukkuudessaan muuta kuin tyytyä siihen mitä kuoppaan on pudonnut. näin on suurimmalla osalla maailman väestöä vielä nykyäänkin.
lihavuus on sivistysruokavalion näkyvin oire ja raffinaatit eli elintarviketeollisuuden kuorimat ja 'jalostamat' ruoka-aineet ovat tulleet monen ihmisen pääasialliseksi ravinnoksi. energiaa ahmitaan kuin tehtäisiin entiasaikojen raskasta työtä.
eläminen maailmanlaajuisessa hehtaarihallissa jossa kaikki on jatkuvasti ulottuvillamme, on osaltaan syynä siihen, että emme juuri osaa ottaa ympäristössä ja itsessämme tapahtuvia muutoksia huomioon ruokapöydässä.
mekaaninen ihminen valitsee kuin automaatti. tai pikemminkin: ruoka valitsee hänet. vatsa täytetään lähimmässä carrolsissa tai mennään töissä lounasjonon jatkoksi. tyytyväinen hän on kunhan pysyy ruuissa.
nautintoihin keskittynyt harrastaa ranskalaista gastronomiaa keittokirjoista. jos hän ei 40-vuotiaana ala hölkätä kehottaa lääkäri ehkä keventämään ruokavaliota kertoen pohjois-karjala-projektin lohdullisista tuloksista.
älyllisesti ruokaan suhtautuva hankkii biologisesti arvokkaat lisäaineet ostamalla lesitiiniä, aprikoosinkivijauhetta ja vehnänalkiokuoriloita. hän kuulee kuinka soluhengitys kiihtyy, hän näkee miten kelvottomat kudokset sulavat kevätpaaston aikana...
sosiaalisesti oikeudenmukainen vastustaa eläinten teollista hyväksikäyttöä ja monikansallisten elintarvikealan jättiyritysten toimintaa. hän kiroaa typerät hienostelijat, jotka syövät argentiinasta tuotuja linssipapuja, vaikka urjalassa viljellään biologista hernettä ruokaosuuskuntia varten.
ideologinen löytää totuuden makrobiotiikasta. sen yin ja yang muuttavat hänen ruokansa ja hänen elämänsä, jossa kaikki muu paitsi tao on turhaa.
vapaa tajuaa vihdoin kaikki edellä luetellut tasot enemmän tai vähemmän yksisilmäisiksi. hän tietää, että mielentilat vaikuttavat siihen miten ruoka käyttäytyy elimistössä, hän tietää, että siksi on ehkä parempi syödä tyytyväisenä epäterveesti kuin rankaista itseään ja ympäristöään puritaanisesti.
oma ruokavalioni on aika keskitysleirinomainen - syön vain yhden aterian päivässä, enkä illalla ollenkaan. ruoka on kirjaimellisesti lääkkeeni ja pyrin ruoassa tasapainoon itseni ja ympäristöni kanssa. tylsää? kyllä.
Itse olen suunnitellut siirtyväni terveysruoasta mielenterveysruokaan. Mielentila vaikuttaa ruoansulatukseen, suru lihottaa toisia, toisia kurjistaa. Mikäli Vanhaan testamenttiin on uskomista, ihminen on kasvissyöjä. Lupa lihansyöntiin annettiin vasta vedenpaisumuksen jälkeen. Pitäisi kysäistä Nissisen Martilta, joka nimitettiin äsken VT:n proffaksi, mihin tämä oikein liittyy.
Lähetä kommentti