Sankarimme Pitkämäki Nurmosta heitti viime sunnuntaina Lapinlahdella yli 91 metriä keihästä.
Mitenkähän Nurmon urheilijoiden käy, kun ei Nurmoa kohta enää, kansalaisadresseista huolimatta, ole. Eikä enää ole oleva Nurmon herättäjäjuhlia!
Siitä huolimatta, keihäskaari on parhaimmillaan esteettinen, ja luultavasti, tiettävästi, sen tietää heittäjäkin, kun keppi oikein lähtee. Kuten monissa muissakin asioissa tässä kurjassa elämässämme.
Lapinlahden Savo Games ovat eliittikisojen aatelia. Kansainvälisessä rankkauksessa kisajärjestäjät ovat yltäneet korkeammalle kuin esimerkiksi suurkaupungit Moskova ja Istanbul, mihin ei tosin kummoisia vaadita.
Tunnustan tosin, että Moskovassa en ole milloinkaan käynyt. Istanbulissa olin kerran viikon. Hagia Sofia oli pettymys. Se muistutti Tampereen rautatieasemaa. Mutta sitä vastapäätä oleva ikivanha maanlainen kaivo on ihmeellinen. Top Kapin palatsissa näkee kaikenlaista eikä tiedä, miten olla, kun joku rukoilee Muhammedin viiksikarvojen edessä. James Bond - Russia with love kuvaa kaupunkia ihanasti.
Lapinlahden nousu näihin sarjoihin on pitkälti Lipposen Erkin ansiota.
Kerran Erkki käveli Los Angelesissa ja vastaan tuli Carl Lewis. Lewis huusi jo kaukaa: Örkkii, Lapinlahtii!
2 kommenttia:
huippu-urheilijat ovat eräänlaisia taiteilijoita, eivätkö olekin. he hallitsevat ainutlaatuisella tavalla maata. valtaisa koneisto häärii pienen sankarijoukon ympärillä.
itse urheilijoiden anti on mielenkiintoinen. he toteuttavat itseään eli kutsumustaan, kun vuosien treenatut vartalot pyrähtävät kymmenen sekuntia tartanilla tai musta kiekko kolahtaa päädystä toiseen.
kansa hurraa katsomossa yhtenä rintamana kokien itsetuntonsa ja heimoidentiteettinsä kasvavan. television ääressä veltot vatsat uskovat osan heistä toteutuvan urotekoina estraadilla.
seuraavana aamuna sadasosasekunnilla hävinneet ammutaan riviin, maalilla hävinneet lynkataan. mitalin tuoneille rakennetaan huvila.
paria vuotta myöhemmin kukaan ei muista tulosta, millä omaisuus hankittiin. kansa on unohtanut pikapyrähdyksen nautinnon, minkä eteen miljoonat maksettiin. kiihkeästi investoidaan jo uusia urheilutekoja varten.
kyudo oli lajini monta vuotta, siinä kokonaisuus saattoi aina hallita osasia. nykyisin tykkään seurata ekstriimejä pitkänmatkan kävelijöitä, vuorikiipeilijöitä ja tutkimusmatkoja.
tutkimusmatkat ovat hiukan sukua urheilulle. mieleen tulee amundsenin matka etelämantereelle 1897. sattui niin, että retkikunnan laiva juuttui jäihin. tämä takaisku on selostettu a:n muistikirjassa kuudella sanalla: " siellä sitten vietimme seuraavat kahdeksantoista kuukautta". huippua.
Minulle filosofia oli pitkään huippu-urheilua. De facto asialla on myös historiallinen taustansa olympialaisissa, jotka olivat pikemminkin henkiset kisat kuin vain keppien mätkimisen areena. Asiahan toistettiin 1900-luvulla kirjallisten olympialaisten yhteydessä. Martti Santavuori taisi olla yksi suomalaisista palkituista olympiakirjailijoista.
Osa henkisten arvojen jämistä urheilun yhteydessä liittyy selostuksiin. Suomalaisia selostajia Tiilikaisen aikaan koulutti Unto Kupiainen, jonka nimellä Haavi julkaisemat pakinakokoelmat ovat myös blogien edeltäjiä.
Lähetä kommentti