Olen koettanut tehdä heinää, mutta se on ollut vaikeanlaista, sillä sataa.
Niittäminen onnistui mukavasti koneella, jossa on vetävät pyörät ja edessä kaksiteräinen miekka. Laite kaataa hehtaarin tunnissa.
Odottelen vain, että pääsisin käyttämään maailman hienointa työvälinettä, joka on Fiskarsin hanko.
Heinäpellolla muistuvat mieleen lapsuuden ajat. Olen viimeistä sukupolvea, joka vietti aikaansa mehukanisterin ja haravan varressa heinäkuun helteessä. Joku hevonenkin, nimeltään Vappu, oli töissä mukana. 1970-luvun alussa tai puolivälissä tuli paalituskone ja pikkupoikain työ muuttui Massey Ferguson -kuskin jaloksi tehtäväksi. Ennen sitä ainoa kone pellolla oli AIV-dinosaurus.
Tunnelman voi tarkistaa elokuvasta Niskavuoren Aarne, jonka teema on leipä. Aarne on karannut naisasioidensa takia kaupunkiin, mutta käy salaa moottoripyörällä Niskavuoressa antamassa neuvoja pehtoorille. Päivät huhkitaan pellolla ja yöt tanssilavalla. Onnelliset maalaiset laulavat tauotta ja taustalla on ihana auermaa.
Ihmiset olivat toisenlaisia. Mummin kesäpaikassa, jonne kesäisin muutimme, oli työmiehiksi sanottuja otuksia, jotka olivat olleet talossa töissä vuosikymmenet.
Yksi oli Iso-Kalle, jätkäpuserossa ja pussihousuissa. Hän oli samanvärinen ja -tuoksuinen kuin Vapun talli, kuivunutta savea, multaa. Hän vastasi hirnuen: juu, juu.
Viimeisiksi vuosikseen Kalle muutti Tampereelle. Kun hän kulki mainitussa asussaan Hämeenkadulla, hän oli kuin autojen keskelle eksynyt Suomen hevonen.
Kalle oli oli poikkeus. Yleensä ne tekivät työtä koko elämänsä ja kaatuivat 70 vuotiaina pellolle sydänkohtauksen saaneina. Viimeiset vuodet tehtiin halkoja tai veistettiin heinäseipäitä.
Minulla on kasa heinäseipäitä, joiden historia on seuraava. Opetin Inkerín teologisessa instituutissa, joka on kansainvälisen akridioinnin saanut ammattikorkeakoulu, tulevia pappeja vuosina 2002-2006. Muun Jussi Suomesta, eläkkeellä oleva kouluneuvos, toimi Skuoritsassa diakonina ja tahtoi suorittaa pappistutkinnon. Opetus ja tenttaaminen osoitettiin tehtäväkseni. Kun viimeisen laajan tentin jälkeen paketti oli kasassa, Jussi kysyi, että mitämaks. Kysäisin, että onko sulla heinäseipäitä. Kun oli, pyysin ne.
Korvaus oli kohtuullinen ja myös sisällisesti sopiva, sillä olihan tenteissä ollut jonkin verran puhetta viikatemiehestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti