Lapsuuden kesinä tuo oli näkymä, kesästä toiseen. Kuuluma oli lokkien huuto, sillä edessä näkyvät kivet ovat Lokkikivet.
Niille saattoi uida, sillä matkaa oli vain kolmisenkymmentä metriä, pohja mutaa, kuten monesti elämässä sittemmin. Ja kaislikossa suhisi.
Veneellä mennessä lokit syöksyivät pommittajina.
Oikealla niemen nokassa oli kapea reitti, josta vene kulki raapimatta. Siimaa saattoi vetää, saada parhaimmillaan hauen.
Lokkikivet korvasivat käräjät, käräjäkivet, perustivat Oikeuden ja Rajan, jota ei unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti