sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Kirkkauden kulissit


Päivä on kirkastussunnuntai, jolloin seurue eli seikkaperäisemmin ilmaisten sen edusmiehet Pietari ja Jaakob näkevät, kuka Jeesus on (Matteus 17). He menevät erillensä retriittiin vuorelle. Tekstin mukaan Jeesuksen ulkomuoto muuttuu. Elia, jolle tuulensuhina puhui ja joka oli ajanut vaunuilla taivaaseen ja Mooses, jolle Jahwe näyttäytyi palavassa pensaassa Horebilla, ilmestyvät hänen seuraansa. Pilvestä kuuluu ääni: kuulkaa häntä.

Vetäytyminen, vuori, pilvi, palava pensas, vaunut jne. ovat keskeisiä ainesosia mielen asenteessa, jota kutsutaan uskonnollisuudeksi.

Tuollainen asenne on kiinnostava ja ulkopuolisen näkökulmasta tämä eriskummallinen tapa hahmottaa mielen ulkoista todellisuutta on joko mielipuolisuutta tai satua.

Sitä ei oikein saa hovikelpoiseksi samalla tavoin kuin musiikki ei ulotu sen nautittavaksi, jolla ei ole sävelkorvaa.

Sen ymmärrettäväksi tekeminen olisi kuin Chagallin maalauksen käyttäminen dokumenttikuvana.

Katsominen, theorian tien korkein aste, ei ole analyyttistä tai diskursiivista, johdonmukaisesti ja päätelmällisesti etenevää ajattelua vaan epädiskursiivista uppoutumista uuteen taivaaseen ja uuteen maahan.

Ei kommentteja: