Rupert Sheldrake on tutkinut ikuisuusongelmaa, joka koskee kirjekyyhkysten kotiin löytämistä, hauskalla tavalla.
Kyyhkysille oli laitettu laput silmille ja heitetty lentokoneesta. Ne löysivät perille.
Niiden muut aistielimet tukittiin ja ne heitettiin lentokoneesta. Ne löysivät perille.
Ne heitettiin alas magneettikentillä, joilla ei voi suunnistaa. Ne löysivät perille.
Mitään selitystä ilmiölle ei tunneta. Sheldrake ehdottaa vastaukseksi, että kyyhkysillä on sisäänrakennettu kytkös kotiin.
En tiedä kyyhkysistä, ihmisistä jonkin verran enemmän.
Ryhdyn nyt olemaan professori ma. emeritus, mikä johtuu kytköksestä kotiin.
Mutta koteja on monenlaisia, kuten henkinen ilmapiiri ja tekeminen, johon kaipaa. Eniten olen kaivannut tutkimista.
Akateemisen elämän parhaat puolet ovat oppilaat, joiden naamat paistavat luennolla tai ohjattava yksilö, jonka oivalluksen hetkeen pääsee todistajaksi. Toinen osa parhaista puolista on lukeminen ja jonkin verran myös kirjoittaminen.
Kummallekaan ei ole tarpeeksi aikaa. Oppilasmäärät ovat suuria ja virkamäärät pieniä. Pitäisi lisätä virkoja ja vähentää oppilasmääriä, jotta pääsisi eteenpäin - mikäli huippua tavoitellaan.
Niin ei tule tapahtumaan ja siitä syystä tekee mieli soveltaa kenraali Airon viisautta yliopistoon: "Armeijan malli on tämä: järki pois vaikka saatana."
Gradut alkaa olla luetut ja ohjeet annetut. Pajatso sillä tavoin tyhjä, että mitä muuta tekisi kuin muistelisi majuri von Esseniä, joka tuotiin joukkosidontapaikalle ja joka veret kypärästä heitettyään lausui: "Ei tämä kannata. Kouvolan asemanhoitajallakin on VR 4 ja sekin on majuri."
Kyyhkysille oli laitettu laput silmille ja heitetty lentokoneesta. Ne löysivät perille.
Niiden muut aistielimet tukittiin ja ne heitettiin lentokoneesta. Ne löysivät perille.
Ne heitettiin alas magneettikentillä, joilla ei voi suunnistaa. Ne löysivät perille.
Mitään selitystä ilmiölle ei tunneta. Sheldrake ehdottaa vastaukseksi, että kyyhkysillä on sisäänrakennettu kytkös kotiin.
En tiedä kyyhkysistä, ihmisistä jonkin verran enemmän.
Ryhdyn nyt olemaan professori ma. emeritus, mikä johtuu kytköksestä kotiin.
Mutta koteja on monenlaisia, kuten henkinen ilmapiiri ja tekeminen, johon kaipaa. Eniten olen kaivannut tutkimista.
Akateemisen elämän parhaat puolet ovat oppilaat, joiden naamat paistavat luennolla tai ohjattava yksilö, jonka oivalluksen hetkeen pääsee todistajaksi. Toinen osa parhaista puolista on lukeminen ja jonkin verran myös kirjoittaminen.
Kummallekaan ei ole tarpeeksi aikaa. Oppilasmäärät ovat suuria ja virkamäärät pieniä. Pitäisi lisätä virkoja ja vähentää oppilasmääriä, jotta pääsisi eteenpäin - mikäli huippua tavoitellaan.
Niin ei tule tapahtumaan ja siitä syystä tekee mieli soveltaa kenraali Airon viisautta yliopistoon: "Armeijan malli on tämä: järki pois vaikka saatana."
Gradut alkaa olla luetut ja ohjeet annetut. Pajatso sillä tavoin tyhjä, että mitä muuta tekisi kuin muistelisi majuri von Esseniä, joka tuotiin joukkosidontapaikalle ja joka veret kypärästä heitettyään lausui: "Ei tämä kannata. Kouvolan asemanhoitajallakin on VR 4 ja sekin on majuri."
2 kommenttia:
Monet jäävät matkalle.
Näin käy. Monesta olisi tullut loistava maratoonari, mutta ongelmana oli se, ettei jaksanut juosta kuin 100 metriä.
Lähetä kommentti