Lueskelin illalla Tampereen yliopiston kanslerin Jorma Sipilän teosta Valta yliopistossa (Vastapaino 2007).
Kirja on sosiaalipolitiikan professorin osallistuvaan havainnointiin perustuva "muistelma" ja analyysi yliopistojärjestelmän nykytilanteesta. Sipilä toimi Tampereen yliopiston rehtorina vuosina 1998-2004. En tiedä, onko kirja erityisen innostava lukukokemus henkilölle, joka ei ole työskennellyt yliopistossa, mutta mielestäni jokaisen yliopistossa toimivan henkilön kannattaisi lukea se. Kiitos Ilkalle lahjasta!
Sipilän sivuja sävyttää turhautuneisuus ja koetus selittää 1980-luvun lopulle vallinneen akateemisen kulttuurin romuttamista parhain päin. Hänen vastauksensa kysymykseen "miksi opetusministeriö tekee niin paljon huonoja esityksiä yliopistojen suhteen" on: "koska kaikki yliopistoa koskevat esitykset tulevat opetusministeriöstä".
Pitkälti taustalla on EU ja Bolognan prosessi. On myös niin, että esimerkiksi tulospalkkaus ei ole kirjoittajan mielestä virheellinen ratkaisu, mutta sen toteuttaminen esimiespäätöksellä on. 1980-luvulle vallinneessa järjestelmässä oli myös paljon sellaista, mikä ei ole yliopiston järkevän toiminnan näkökulmasta perusteltua, sai se siltä osin mennäkin.
Rehtorin näkökulmasta yliopisto muuttui yhdeksi opetusministeriön alaisuudessa toimivaksi virastoksi. Todellista valtaa käyttävät ministeriön huippuvirkamiehet, joista osa on todella kovan luokan yliopistotekijöitä sikäli, että he tuntevat ja tietävät tämän laitoksen kuin omat taskunsa. He seurustelevat valtakunnan eliitin kanssa ja pistävät toimeen sen, mitä keskusteluissa sovitaan.
Yliopistotasolla kovaa valtaa kuuluu professoreille, jotka eivät kuitenkaan välttämättä osaa käyttää sitä. Johtotehtäviin hakeudutaan vastentahtoisesti tai sitten niihin hakeutuvat öykkärit, jotka tahtovat valtaa. Nämä öykkärit äänestetään tehtäviinsä yhä uudelleen, sillä yliopistoa luonnehtii pelon kulttuuri.
Sipilä kuvaa kehitystä, jossa kaikki on muuttunut taloudeksi. Se merkitsee muun muassa kiusausta hyväksyä heikompaa ja heikompaa, sillä rahanjakomalli perustuu suoritettujen tutkintojen määrään - ja on näin ollen vääristynyt.
Kiinnostava ajatus on se, että Sipilä perää koulutusyliopiston arvostamista. Hänen mukaansa rankinglistat saattaisivat olla varsin toisenlaisia, mikäli ne perustuisivat yliopistojen antaman koulutuksen laatuun.
Hän toteaa terävästi, että tutkia voi missä vaan, mutta koulutukseen yliopistolla on monopoli. Kovaa puhetta niille (kaltaisilleni), joita ajaa tutkijan intohimo. Tosin oma johtopäätökseni on ollut jo vuosia samanlainen. Olen kiinnostunut tutkimuksesta. Yliopistossa vallitseva talous- ja tehokkuusideologia, hallinnon paisuminen sekä osittain opetus ovat ne tekijät, jotka ovat tehneet siitä vähemmän attraktiivisen työpaikan tutkimussuuntautuneen henkilön kannalta.
1900-luvulla tapahtuneen kehityksen suurin hinta on ihmisten happamuus. Vesi seisoo ja on hapan.
Toiseksi lahjaksi tehtäviä jättäessäni sain Tarjalta Juha Wat Vainion kootut. Nerokkaita tekstityksiä.
Kainalossani valta yliopistossa käyn ahon laitaa minä ilman paitaa. Ja kenties hommaan ne naapurin Hammondit, joiden tuottama musiikillinen elämys on monitulkintainen mutta sielullinen kanavointi perusteltu.
4 kommenttia:
Kirjoitin tänään ilmestyneessä Metrossa muutamia muisteluksia opiskeluajoistani huippuyliopistossa.
Pari katkelmaa:
"Huippuyliopistossa ei puhuttu sanaakaan tulosvastuusta, se söpötys alkoi vasta 1990-luvulla, jolloin olin omien opintojeni kanssa jo jäähdyttelyvaiheessa. Meille huippuyliopiston opiskelijoille uteliaisuus oli itseisarvo ja opintosuoritukset välinearvoja.
Yksikin Tosse oli opiskellut viisitoista vuotta ja hukkasi opintokirjansa, mutta ei se hirveän pahoillaan ollut, vaikka ATK-pohjainen opintosuoritusrekisteri teki vasta tuloaan.
Opintokirja kun kuitenkin oli aika marginaalinen teos kaikkien niiden muiden kirjojen joukossa. Huippuyliopistossa tutkinto oli sittenkin vain sivutuote."
"Huippuyliopistossa työskenteli persoonallista väkeä, professoreista assistentteihin ja vahtimestareihin. Se sieti omalaatuisuutta. Huippuyliopistossa oli muutama niin originelli professori, että nykyiseen tulosvastuuyliopistoon heillä ei olisi mitään asiaa. Ja opiskelijakin.
Meidän tiedekunnassamme vaikutti eräskin Reino, joka oli aloittanut opintonsa ennen sotia, ja heti 1970-luvun lopulla hän sai kandin paperit käteensä, mutta vielä 80-luvulla Reino luuhasi tiedekunnassa. Hän tienaili taskurahoja kirjoittamalla puhtaaksi toisten graduja.
Reinolla ei ollut vakituista asuntoa, hän ilmaantui milloin kenenkin professorin tai piispan kotiin hyyryläiseksi. Ne olivat kaikki hänen opiskelukavereitaan. Pääasiassa Reino asusti yöjunissa. Hän söi yliopiston kuppilassa tähteitä toisten lautasilta ja kulki polkupyörällä pitkin Suomea myymässä hartauskirjoja hengellisillä kesäjuhlilla. Reinon kuoltua paljastui, että hän oli testamentannut miljoonaomaisuutensa kristilliselle järjestölle."
Ad Jaakko
Juuri niin ja voi että! Missäs Tosse nykyisin luuhaa? Jossain vaiheessa se oli Lammilla maatalouslomittajana. Yksi terävimmistä veikoista, joita muistan. Satuin muuten olemaan se henkilö, joka kävi Reinon kirjavaraston lävitse kuoleman jälkeen: Sorolaisen postillan alkuperäinen painos, Ciceron kirjeitä 1600-luvulta ja niin eespäin... Helsingin aseman junanlähettävä oli vähän vaivaantunut siitä, että Reino oli määrännyt hänet sihteerikseen. Puhtaaksikirjoitettavat gradut piti viedä aamuisin tälle virkamiehelle, joka sitten toimitti ne Rovaniemeltä saapuvalle Reinolle, poste restante.
Naapurin Hammondista tuli mieleen, että WSOY:n kustannuspäällikkö Harri Haanpää kirjoittaa esipuheessaan Juhani Peltosen postuumiin kokoelmaan "Lähes täydellisiä käsityksiä kaikesta" seuraavaa:
"Muuhun tuotantoonsa verrattuna tekijä antaa postuumin teoksensa teksteissä paikoin mennä iloisesti Hammondilla, Lepa läpättäen, hyvinkin räkäisin soundein".
Puheena olevan teoksen alaotsikko muuten on "Evankeliumin jakeita, ylivertaisia viisauksia sekä J.U. Malan sanaa, aatosten soihtuja, sanakaltereita, sietokilpailuja, tekstissä esiintymättömiä sanoja, todellisen onnen ja kuuluisuuden tuokioita, sekä perinteisiä että 15 sek. novelleja jne. jne."
Saavuin äsken neuvottelusta kamariherra A.H.O. Lansaaren kanssa, joten pääsin tuikkaamaan nuo mietelmät vasta puoliyön maissa kommenttiosioon.
Lähetä kommentti