Kesämökki

Kuva on vino, sillä olen ottanut sen hevoskyydistä Firenzessä. Eikä talokaan ole aito, edes. Kyseessä on oikealla paikalla oleva rekonstruktio Danten asunnosta.

Monet pakkailevat jo tavaroitaan lähteäkseen omien unelmiensa taloihin kesäksi. Semminkin 100 vuotta sitten pakattiin myös mööpelit ja kuormattiin kuorma.

En muuta. Mutta aloitan kesäloman muutaman tunnin kuluttua. Ensimmäisen useaan vuoteen. 5 viikkoa.

Ajattelin lukea.

"Saavutettuaan tietyn maalin/tahtoi sankari hengähtää/ Riittää meininki karnevaalin,/ seuraa oikeaa elämää./Kun rumba loppuu/ käyn sohvan nurkkaan istumaan..." Sanat ovat Juice Leskisen.

Olen puhunut. Ugh.

Promenadi diiciissä

Franz Josef rakensi miniatyyrin kaupungille
jonne kääpiö kävelet sisään
vääriin mittasuhteisiin jättiläisten maassa.

Keskuksessa on Foucaultin heiluri joka piirtää legaton
pienen kylän perunamaan kokoiseen tähtilippuun

ja jos kulket
maailmankaikkeuden miniatyyrissä, oivallat:
Franz J oli kansainvälisessä verrannossa vaatimaton veikko.

Heilurin kaaren lähtöpisteessä on 3600 miljoonaa vuotta vanha
stromatoliitti,
esitteli ensi kerran elämän.

Kosketa!

Vaikka vartija kieltää.

Keskellä on Enola Gay,
maalaamatonta pelitä.

Älä kosketa!

Vaikka vartija väittääkin ettei se ole radioaktiivinen,
sienipilvi jäi Hiroshimaan.

Pennsylvania Avenuen, elämän tien päässä on talo.
Aidan takana kuulee miten mr. Kiss Kiss Bang Bang
viimeinen valtias
soittaa saksofonia
ja sulkee tyrmistyksestä auenneet suut.

Kun on katsonut tarpeeksi
museokauppa tarjoaa pilan:
postikortissa sinä ja hän kaulailette.
Me kaikki kuulumme yhteen!

Oi järkytyksen päivää jona nämä alkoivat paljastua.
Oli juuri pelattu hyvä erä biljardia,
käyty saunassa,
saatu kestiystävyyttä.

Äkkiä olikin kylmä.

Ulisten hengitti viimeinen veli,

tuuli.