perjantaina, marraskuuta 02, 2007

Viides vuodenaika


Nyt se alkaa.

Nyt alkaa vuoden pimein kausi, jolloin aamulla ja iltapäivällä vastassa on taivaaton ja lumeton pimeys, tuuli, tuo viimevuosien uusi tuttavamme, viima, koleus ja koko vuoden musta aukko, marraskuusta joulun taakse, kunnes lumi tulee ja päivä pitenee.

Kesäajasta luopuminen ei tässä auta. Tunti taaksepäin on tunti enemmän pimeyttä iltapäivään. Kääntyipä viisari sinne tai tänne, pimeys aamulla kuitenkin kohtaa.

Postista ei tipahda käyttöohjetta tälle, tienvarren mainoskyltit eivät kerro hintaa.

Tulee ikävä kotiin Venäjälle, siellä tästä voisi saada edes jotain irti: loskaa ja kuraa, likaa on kyllin, jätettä ja ränsistynyttä seutua.

Nuoruudessa tämä oli jotenkin helpompaa, oli varaa myllätä tunteidensa vesissä, jotka olivat pintavettä, mutta aallot käyvätkin pinnalla, toisin kuin virrat, jotka ovat syvällä sukelluksissa.

Ei tälle oikein muuta selitystä keksi kuin valuvian. Ja ehkä Tekijä lausuisi tällaisista kommenteista, että hyvä kun asiakas on aktiivinen.

Meni ulos ja huusin tuuleen: maailmassa on neljä vuodenaikaa, oi, sinä joka erehdyt, tätä viidettä ei tarvita.

Mutta tuulet kuulivat, ei mikään muu.

Ei tämä syksyä ole, ei. Syksyn jälkeen tulee talvi.

Tämä on viides vuodenaika, syksystä jouluun.


Tulee nuotiotuli lohduksi. Sytyttäkää se jokaiselle vuorelle, jonne pakenitte, merkitsi. Ja vuorenhuiput tulella vastaavat.

11 kommenttia:

Soli kirjoitti...

Näytetään tarvitsevan: se ajaa kaikista esiin Runoilijan. Mikään muu vuodenaika ei saa niin monia (suomalaisia) nostattamaan itseään noin synkänjylhään, lähes ylevään marmatukseen olevaisuuden periaatteita vastaan:-)

Kasvattaa Asennetta!

jarvelainen kirjoitti...

Soli
Jaa. Harkitsenpa tässä nimenvaihdosta muotoon Veikko-Antero Järveläinen.

Soli kirjoitti...

Tuntematon suuruus -vielä?
Tai ehkä ottaisit muodon Yrjö Kaarlo-Ilmari Järveläinen, olisi niinkuin kaikupohjaa..

jarvelainen kirjoitti...

Wau! Mutta mitäpä sanoisit, jos kirjakaupan tiskillä uhkeilisi Eino Järveläisen Velkavirret?

Soli kirjoitti...

Kannatettavaa. Se varmaan sisältäisi arkaaispoljentoisia, hienostuneen talonpoikaisia savo-kainuulaistyyppejä tarpomassa pankin tai syntisäkki selässä aina viidettä vuodenaikaa vastatuuleen?

jarvelainen kirjoitti...

Soli
En enää etsi ma virvatulta
vei senkin syystuuli multa.
Vaappuu vanhus eessä Osuuskaupan,
hänet ma tien yli autan.
Teossa niin hiljaa tuossa
elää mun viimerakkautein elon vuossa.
Kaik on mänt: poliisi, posti ja seurakunta,
vai näänkö mä miero unta:
olemme suossa.

Soli kirjoitti...

Hyvä Eino, siitä se lähtee!

Ei huolia monta ihmislapselle suotu:
yks veronmaksun suru,
bensan hinta se toinen,
ja kolmansi korkean ankaran Soneran suru;
yhteys pettää,
mikrotuki mättää,
metsässä huutaa on sankarin ainoa armo.

jarvelainen kirjoitti...

Soli
Lyö hätärumpua! Tuo mursi kaiken!

j rautavaara kirjoitti...

en vaihtaisi pois ma osaani auringossa
(paitsi ehkä fortumin osingossa)

Rauno Rasanen kirjoitti...

Jumalalle

'Siks oon mä suruinen, kun Sua mä muistelen, niin paljon meni kanssasi kaunista pois'

*
Esittäjä Olavi Virta (1944)

Säv. Toivo Pietari Johannes Kärki, san. Kerttu Mustonen

siiri kirjoitti...

mikä meni pois kuka meni pois..sorry, lauantaiaamu..