sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007

Anteeksi


Viimeisinä aikoina on tullut tavaksi, että erilaiset yhteisöt esittävät julkisia anteeksipyyntöjä edustamiensa traditioiden menneistä pahoista teoista.

Kirkonmiehetkin ovat tehneet niin. Arkkipiispa, jopa Kotimaa-lehden päätoimittaja, joka ei tosin edusta muuta kuin lehteänsä, joten tässä on loukatuksi tulleen kannalta kyseessä laihempi lohtu. Paavi taisi pyytää jotakin anteeksi. Silloin tällöin esitetään, että uskonnollisten yhteisöjen pitäisi pyytää jotakin anteeksi.
Mikäpäs siinä. En vastusta. Tunnustan tosin hieman miettivän, että mikä on anteeksipyytämisen ja jälkiviisauden välinen suhde asioissa, joista on kulunut kauan ja joihin kukaan paikallaolija ei ole voinut suoraan vaikuttaa.

Lisäksi: kiero ja kaiken vääntelevä kun mieleltäni olen, ajattelisin, että kirkon tehtävä ei ole pyytää anteeksi vaan antaa anteeksi.

Jos anteeksiantaminen on kaiken keskittymisen ytimessä, syntyy näet vähemmän sellaista jälkeä, josta on syytä pyytää anteeksi.

Anteeksiantaminen on laajempi ja syvempi termi kuin sinänsä kiva asia suvaitsevaisuus, jota on ehdotettu moraalisesti ja hengellisesti valppaaksi asenteeksi.

Suvaitsen kyllä suvaitsevaisuutta, mutta epäilen, että useat suvaitsevaisuuden muodot ovat kyynisyyden ja piittaamattomuuden ilmauksia.

Anteeksiantaminen välittää siitä, mihin se ulottuu tai kohdistuu.

Arvaan, että jossain nousee vastalauseiden myrsky: anteeksiantaminen liittyy jotenkin väärintekemiseen. Jos kaikki on anteeksiantamista, niin sittenhän oletetaan, että kaikki on väärintekemistä.

Paha rasti tuo vastalause, myönnän. Mutta sitä sietää pohtia, onko kaikki väärintekemistä. Ja niin tai näin, tärkeämpää on antaa anteeksi kuin pyytää anteeksi.

Ollaan nyt sitten kovat piipussa kuin pahinkin fundamentalisti. Laitan tähän kaikki tämän pyhän tekstit ja niiden jakeet kuin puhelinluettelosta:


1. Moos. 50: 15-21Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: "Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?" Ja he lähettivät Joosefille sanan: "Ennen kuolemaansa isämme käski meitä sanomaan sinulle näin: 'Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.' Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi." Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun. Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: "Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!" Mutta Joosef sanoi heille: "Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne." Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi.

Ef. 4: 25-32Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Matt. 18: 23-35Jeesus sanoi: "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi."

8 kommenttia:

siiri kirjoitti...

joo..sietäämiettiä, onko kaikki vaarintekemista. mielestäni (!) emme ole vapaita.. emmeka vastuussa
vaikka sen pitikin olla salaisuus

Soli kirjoitti...

Tajuntani kovalevylle on tallentunut ainiaaksi Paavo Väyrysen paavinjulistus joskus muinoin presidenttitaiston tiimellyksessä. Haastattelija kysyi häneltä, myöntäisittekö erheenne, jos erehtyisitte, mihin Paavi Väyrynen vastasi itsetyytyväisesti muikeillen, myöntäisin toki, mutta kun en ole koskaan erehtynyt. Instituutio, joka ei koskaan katso/näe tehneensä virheitä, on epäinhimillinen ja outo kuin Väyrynen.

a-kh kirjoitti...

Olkoon menneeksi, saat anteeksi, tämän kerran, aiheuttamasi syyllisyydentunteen.

jarvelainen kirjoitti...

Soli
Kyllä. Tarkoitan, että jos toiminta muodostetaan erehtymisen tiedostamisen pohjalle ei tulla tilanteeseen, jossa 1900-luvun lopulla pyydetään anteeksi sitä, mitä Galileo Galileille tehtiin muutama sata vuotta sitten jne.

A-K.H
Kiitos. Tekeekö nakkia?

a-kh kirjoitti...

missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,

styrvainen kirjoitti...

Kiinnostava pointti tuo: anteeksiantaminen on tärkeämpää kuin anteeksipyytäminen.
"...niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Ei puhuta mitään siitä, pyytävätkö vai eivät!
Anteeksipyynnöt kokevat sitä paitsi helposti inflaation.

jarvelainen kirjoitti...

Ryhdyin vielä miettimään tuota anteeksiantamisen logiikkaa. (Jätän syrjään sen uskonnonpsykologisen sinänsä tärkeän näkökohdan, että anteeksiantaminen voi eräissä tapauksissa lisätä neuroottista käyttäytymistä).

Jos kirkko olisi antanut Galileo Galileille anteeksi käsitykset, jotka loukkasivat sen keskiaikaisia käsityksiä, sen ei tarvitsisi pyytää tältä anteeksi 500 vuotta myöhemmin omaksuttuaan samoja käsityksiä kuin Galileo aikanaan.

Soli kirjoitti...

Kiitos rautalangasta, nyt vasta tajusin pointin:-)
Sitten pitäisi vielä ratkaista liiallisen ja sopivaisen suvaitsevaisuuden tai vapaan anteeksiantamisen rajan kysymys...