Miettelijän päiväkirjan osa III on sijoitettu osoitteeseen http://petjar.blogspot.com/
Eilinen blogi oli 400. Olin ajatellut, että luku olisi näpsäkkä välirasti.
Mutta en ollut valmistanut ohjeistusta ennakoimattoman varalle. Mikä häpeä! Tragedia pääsi tapahtumaan. Ei ollut ohjeistusta. Eikä ollut ohjeistusta itkuun, ei. Näin nyt kerrotaan. Mikä osaamattomuus. Ei ole ohjeistusta elämälle, kuolemalle, ilolle, surulle.
Ei todellakaan ole, hyvät herrat.
Blogin päättäminen eiliseen olisi tuntunut dramatisoinnilta. Piti muuttaa ennakointiosaamiseeni perustuvaa suunnitelmaa.
Olin ajatellut, että jos koettaisi kirjoittaa vaikkapa 500 blogia niin voisi sitten lausua, että olen henkilö, joka on kirjoittanut 500 blogia.
Ja olin ajatellut, että jokapäiväinen kirjoittaminen on addiktoitumista, josta kannattaa irrottautua, sijaistoimintaa, johon liittyy ajatus: tee jotakin kunnollista.
Tämä on blogitrilogia, jonka toinen osa päättyy tähän.
En ole aina varma, onko kirjoittaminenkin pilaantunut kuin Rhein. Tänään tuntuu siltä, eilen alkoi tulla sellainen tunne, kun näki, miten kirjoittamalla kävellään surun ja ihmisten ylitse.
Mutta kaiketi tämä tästä.
Elämä jatkuu, jossain muodossa. Blogi jatkuu, toisessa osoitteessa, toisen värisenä, ei ehkä päivittäin, vaikka mistä minä tiedän, jatkuu kuitenkin.
perjantaina, marraskuuta 09, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Näyttää varsin hyvältä, ettei peräti erinomaiselta tämä mustalta pohjalta syöksyvä sininen ja valkoinen, jos se nyt lopulliseksi jää. Ja voihan pohjaa taas 500 päreen jälkeen muuttaa. Negatiivinenkin teksti erottuu siniseltä pohjalla hyvin, varsinkin jo on hyvä fontti. Vanhassa WP:ssä käytin usein mustaa pohjaa, jossa muotoilut näkyivät värillisinä.
Viisaan valinta. Tämä bloggaaminen koukuttaa niin pahasti, että meinaa työt kärsiä.
Täytynee lukea vanhoja postauksiasi tästedes, siellä on varmasti monia avaamattomia portteja minua odottamassa.
Petri
'En ole aina varma, onko kirjoittaminenkin pilaantunut kuin Rhein. Tänään tuntuu siltä, eilen alkoi tulla sellainen tunne, kun näki, miten kirjoittamalla kävellään surun ja ihmisten ylitse.'
Miten samalla tavoin olenkaan itse ajatellut usein - ja tietysti varsinkin nyt.
Tällaisessa tapauksessa pitäisi lukea runoja tai laulaa ja kuunnella hengellisiä tai vastaavia lauluja eikä höpöttää, taivastella ja kirjoittaa silmät sosiaalipornosta lasittuneena.
Lopulta vain sytyttää kynttilä ja olla hiljaa.
*
Älä hyvä mies edes suunnittele lopettamista.
Päreistäsi on ollut minulle(kin) paljon iloa ja oppia.
A-K.H
Kiva jos tykkäät.
Soli
No siellähän ne netissä pysyvät ja eiköhän tässä jotakin uuttakin kehkeydy.
Rane
Täällä ollaan
Hei hyvä Petri,
Kiitos paljon monipuolisesti sivistävistä kirjoituksistasi!
Toivon, että jatkat tasokasta blogiasi.
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti
Lähetä kommentti