Eilinen Jokelan koulussa tapahtunut ampuminen oli hirvittävä asia. Se oli sitä ensisijaisesti niille, jotka ovat asianosaisia: uhreille, perheenjäsenille, sukulaisille, luokkakavereille, työtovereille, lähimmille ystäville.
Me muut voimme pahoitella.
Ymmärrän, että joku muukin kuin asianomainen tai muuten lähellä ollut on järkyttynyt. Häntä kuultakoon.
Mutta muutoin: vaikka keskustelu onkin niin katu-uskottavaa, niin entäpä jos ihmisten, asianosaisten, annettaisiin surra. Ja jos tahtoisimmekin helpottaa omaa oloamme keskustelemalla, niin voisimmeko kunnioittaa asianosaisia siten, että jättäisimme analyysit tällä kertaa väliin?
Entä jos vain toteaisimme, että sairas ihminen ampui 8 ihmistä hengiltä, ja ympärillä on satoja ihmisiä, joilla on oikeasti kylmä tässä maailmassa, paha olla, suru, tuska, kaikki mennyt, kaikki.
Entä jos maltettaisiin odottaa edes viikko, ennen kuin ryhdytään käsittelemään asiaa? Olisiko edes jotakin, joka tyssää elämänhallinnan tehot?
Tunteistaan voi tietysti kertoa.
En yllättynyt. Aina on yksittäisiä ihmisiä sijoiltaan mennyt.
Olen tänä syksynä yllättynyt paljon enemmän siitä, että yhteiskunnassa on sillä tavoin vaurioituneita rakenteita, että ihmisten henki on asetettu kyseenalaiseksi. En viitsi tässäkään pohtia, kuka on syyllinen ja kenen on vastuu ja mikä olisi oikein. Heikossa asemassa olevien ihmisten ja heidän henkensä joutuminen pelinappulaksi on raja, jonka ylittämistä en olisi uskonut suomalaisen yhteiskunnan ylittävän.
Tämä jälkimmäinen herättää minussa emotionaalisella tasolla hirveyden tunnetta. Se pelottaa minua ja herättää kysymyksen, mistä tämä riivattu julmuus?
torstaina, marraskuuta 08, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
18 kommenttia:
niin olimme aika kauhistuneita täällä etelässä
tarkoitatkko tässä suomalaisella yhteiskunnalla sairaanhoitajia vai ehkä hallitusta, molempia en usko
muutoin olen nauttinut kirjoituksistasi
................
Jarmo
On menossa syyttely, jossa sairaanhoitajat syyttelevät hallitusta ja monet sairaanhoitajia. En usko, että asia on niin yksinkertainen. Tottakai sairaanhoitajaliitto on yhtenä osana pelissä, kuten myös hallitus ja kuntatyönantaja. Kuvio laajenee nopeasti näiden piirien ulkopuolelle. On olemassa jokin rakenne tai pikemminkin verkosto, joka on sellainen, että tämä tilanne on syntynyt.
Ja tehotalous vastaa sinulle vetämällä valtakunnan päälehden sivulle kolme aukeamaa analyysia ja faktaa. Iltalehdet repinevät paljon ja hartaasti sisällöntuotantoa tästä kaaauheasta murhenäytelmästä. Joista ne elävät.
Olen usein ajatellut, eikö olisi parasta yleensäkin tehdä medialle semmoinen pakote, että jos hullu tappaa viattomia sivullisia, niin siitä ei saa kirjoittaa muuta kuin perustiedot, että tämänniminen oli, mies/naishenkilö. Piste. Sillä aika paljon epäilemättä vaikuttaa joukkomurhia suunnittelevan mielessä tietoisuus siitä, että hän pääsee valtakunnan puheenaiheeksi, vaikka kuoltuaankin, saa enenmmän kuin ne 15 min. mediaolemassaoloa, tulee sairaalla tavalla kuolemattomaksi. En haluaisi muistaa edes Kennedyn ja John Lennonin ampujien nimiä, saati että haluaisin tietää miten kiva ja kunnollinen tai outo ja hiljainen on ollut jokainen näistä viime vuosien hirmutekojen tekijöistä. En halua tuntea heitä, en halua että he tulevat osaksi meidän muistojamme.
yhden ihmisen psyykkinen tunkio tyhjentyi eilen. kansakunta hieroo parhaillaan silmistään tätä pahaa unta. asiantuntijat esiintyvät lehdissä ja televisiossa järjen ja omantunnon ääninä ja tapahtumasta kiinnostuneelle selailijalle ja ingressien metsästäjälle tarjotaan yksiviivaista moraalinormistoa. kansalaismielipide näyttää kanavoituvan syyllisen etsimiseen.
yhden osaselityksen tragediaan tarjoaa yksilön suhde ryhmään. siis se hyväksyntä ja arvostus, ja ne itseä koskevat mielikuvat, joita itse kukin hakee toisilta.
ihminen ei toimi eläinten tavoin ensisijaisesti vaistojensa varassa, vaan sisäistämiensä pelkojen, huolten, odotusten, ihanteiden, periaatteiden ja muiden merkitysrakenteiden varassa, joiden avulla hän hahmottaa itseään, kanssaihmisiään sekä suhdettaan ympäröivään maailmaan.
toinen osaselitys on se, että tällaiset laajennetut itsemurhat eivät olisi mahdollisia ilman kollektiivista 'fasistista mielentilaa' , joka tietoisesti synnytetään erilaisten ideologioitten avulla. turvattomuus ja juurettomuus tekee ihmisestä kaksinverroin vastaanottavan yksipiippuiselle orto doxialle, oikealle opille ja oikealle ylistykselle.
mutta yhden elävän ihmisen vapaus päättyy täsmälleen siinä, missä toisen elävän ihmisen oikeus alkaa.
on kuitenkin koomisen huvittavaa miten väkivallasta pidättäytymistä ja pahan korvaamista hyvällä pidetään erinomaisina ohjeina yksittäiselle ihmiselle, mutta soveltumattomana valtiolle. aivan kuin valtio ei olisikaan ihmisistä koostuva yhteisö, vaan jotakin irrallista. on helpompi syntipukittaa yksittäinen barbaari kuin valtio, joka groteskilla tavalla harrastaa selektiivistä tappamista jättämällä kansalaisiaan heitteille.
tuomitsemisen tekniikka toimii huonosti. omaantuntoon saakka syvenevän tuntoherkkyyden lisääntyminen toimii paremmin.
en ole koskaan ollut mikään 'viimeisen tuomion näkökulman' ystävä. itse asiassa ajattelen, että viimeinen tuomio on joka hetki.
Soli ja Kafkaesque
Pääsin vasta illansuussa koneelle, joten kommenttinne tulivat tänne valitettavasti vasta nyt. Olen samoissa tunnelmissa kuin kommenttinne. Huikeinta on ollut tämä asiantuntijatietous ohjeistuksista. Voi jeekutarallaa. Kyllä ne opettajat siellä kouluissa kuuntelevat oppilaita ja ovat huomanneet poikkeukset aivan varmasti. Ei siinä mitkään ohjeistukset auta eikä eri tahojen vakuutukset, että olemme huolissamme.
soli ja petri
jussi og kasa-blogista kirjoittaa hyvin siitä, miten ajatukset leviävät netissä kuin mitkä tahansa nykyaikaiset innovaatiot: joku tipauttaa mustepisaran vesilasiin, ja katso: kohta kaikki lasissa oleva vesi sinertyy. ei taida enää hyödyttää kysyä, kuka tipautti vesilasiin sen mustepisaran, eikä ainakaan, kuka avasi mustepullon korkin.
http://www.kasablogi.com/ : "tällaisten kaameiden tapahtumien luulisi tekevän selväksi, että mikään ei oikeastaan ole lähtöisin netistä. kaikki on lähtöisin täältä liha-avaruudesta ja tänne se myös ennen pitkää palautuu. nykyisin kierrätämme kaiken mitä meillä on, niin hyvän kuin pahan, verkon kautta, mutta ennen pitkää se palautuu meille takaisin jossakin muodossa. tässä prosessissa tulee väistämättä näkyville myös aiemmin piilossa pysyneitä asioita. se ei tarkoita, että ne ovat lähtöisin netistä, ulkopuolelta. Se ei ole yksisuuntaista liikennettä, se on kehä. kaikki netistä tuleva on lähtöisin meistä. verkko on historian kattavin ja yksityiskohtaisin peilikuva ihmisestä. monille näyttää tulevan yllätyksenä, miltä me siinä näytämme"
''hminen ei toimi eläinten tavoin ensisijaisesti vaistojensa varassa, vaan sisäistämiensä pelkojen, huolten, odotusten, ihanteiden, periaatteiden ja muiden merkitysrakenteiden varassa, joiden avulla hän hahmottaa itseään, kanssaihmisiään sekä suhdettaan ympäröivään maailmaan.''
ihminen kyllä toimii kuin eläin silloin kuin hän kokee olevansa uhattuna. olet lukenut kafkasi vain eräänä komiikan lajina, et ole vielä oikein tullut tajuiseksi siitä, mitä maailmassa oikein todella tapahtuu.
kyllä tämäkin 'tappaja' ikävä kyllä on osa sitä yhteisöä, jossa hän kasvoi ja eli. kuten tuusulan kunnanjohtaja sanoi: emme unohda täällä tätä ehkä koskaan.
toivoisin myös näin: muistaisimme miten kauaskantoisia merkityksiä jokaisella teollamme on.
minua hirvittää se tosiasia, että kaikki pojat jotka ovat jotka ampuvat, räjäyttävät ja tappavat toisia ihmisiä ovat kotoisin normaaleista ja tavallisita perheistä, jossa kaiiki on hyvin.
jr velinen: se rakenne syntyi 90 luvulla palkkaratkaisuissa
muuten .jokelan vankilasta tuusulasta vapautettiin yli vuosi sitten kolme joukkosurmaajaa
joiden teot tapahtuivat 2001
hirlii: ja rakastaisimme kuolleita..
petri mitä hallitukseen tulee tämän kriisin selvittäjänä.. sen tietoja vuodatetaan tahallisesti hesariin päätösten mielipideilman muokkaamiseksi
Jarmo
Samat sanat sinulle kuin muille eilen. Pääsin vasta illansuussa koneen äärelle, samoissa tunnelmissa.
En ole selittelytuulella. Minua jonkin sortin hurnalistina pistää vihaksi tälläkin asialla mässäileminen. Media, eikä yksinomaan paperinen, mutta kuitenkin erityisesti se, hässii pilkun neljänneksenkin tapahtumasta.
Oudoksuttavaa minulle on myös prinsessa Dianan kuoleman jälkeen tännekin levinnyt viihteenomainen karnevalistinen suremistapa, jolle pyritään saman mahdollisimman laaja kollektiivinen ulottuvuus.
Olisi minulla muutakin sanottavaa, mutta en viitsi provosoida keskustelua, joka ei johda mihinkään.
Luin juuri netin puolelta yleisökirjoituksen, jossa hyväksyttiin tappajan terveet linkolalaiset mielipiteet, joskaan ei hyväksytty hänen väkivaltaista tapaansa ilmaista niitä.
A-K.H
Kuule älä huoli. Päivitän juuri ohjeistusta tilanteesi varalle (anteeksi etten ollut ottanut huomioon, toiminnassani oli siis puutteita). Ohjeistuksen saatuasi voit seuraavalla kerralla pistää sitten saman melutoosan päälle itsesi terapoimiseksi kuin muutkin öykkärit.
a-k.h kommentoi mm.
'Oudoksuttavaa minulle on myös prinsessa Dianan kuoleman jälkeen tännekin levinnyt viihteenomainen karnevalistinen suremistapa, jolle pyritään saman mahdollisimman laaja kollektiivinen ulottuvuus.'
*
Olen A-K.H kanssasi aivan samaa mieltä.
Ajatellaanpa asiaa kuitenkin seuraavasti. Kehittyneissä länsimaisissa kulttuureissa yhteisöllisyyden kokemus on pirstoutunut ja laimentunut huimaa vauhtia viimeisten 150-vuoden aikana, jolloin modernisaatio - etenkin teollistuminen ja sekularisaatio - on edennyt.
Edes nationalismi ei enää yhdistä ihmisiä Kirkosta ja kadonneesta kristillisestä yhtenäiskulttuurista ja sen moraalista nyt puhumattakaan.
Tämä makrotason ilmiö vaikuttaa ilman muuta myös perheinstituutioon, joka näyttää viime vuosikymmenien aika muuttuneen entistä 'suorituskeskeisemmäksi' laatuaikamääritelmineen ja elintaso-oravanpyörässä juoksemisineen.
Silti ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä yhä - ja väittäisin että erittäin voimallisesti.
Väitteeni on, että media edustaa nykyajan yhteisöllisyyttä.
Tietenkin hyvin kieroutuneella ja sosiaalipornoisella - ellei sitten jossain määrin jopa avoimen pornoisella tavalla, eikä ole mitään syytä korvata sanaa porno ainakaan tässä asiayhteydessä aikuisviihteellä.
Mutta eikö ole todellakin makaaberia ja jotenkin perverssiä, että nykyään ihmiset kokevat suurinta yhteisyydentunnetta suremalla prinsessa esim. prinsessa Dianaa tai ylipäätään joitain onnettomuuden tai sitten kaikkein kauheimpien tragdioitten - kuten näitä Jokelan koulun - uhreja.
Eikö yhteisöllisyydentunteestamme ole tosiaankaan jäljellä enää muuta kuin yhteinen suru traagisesti kuolleitten ihmisten johdosta?
Ja media ottaa tästä surusta kaiken irti - palaten 'haaskalle' aina, kun 'raadosta' näyttäisi olevan rahallista hyötyä.
Sairasta.
*
Kun nyt tutkijateologin blogissa ollaan, niin pitää toki muistaa, että kristillisen maailman yhteisöllisyydentunne perustuu nimenomaan siihen 'iloiseen suruun', jonka Jeesuksen teloitus aiheutti.
Iloiseksi tuon surun tekee se, että Kristus voitti kuoleman ylösnousemuksessa.
Mutta Jokelan koulun uhrit eivät ole Kristuksia. He pysyvät lopullisesti kuolleina ja poissa, ja silti media perustaa koko olemassaolonsa oikeutuksen näiden kuolleiden muistelemiseen - tai jos sen suoraan sanoo: muiston mainostamiseen ja myymiseen - sen suoranaiseen pakkosyöttöön ja kuolemalla mässäilyyn.
Toisin sanoen: mediasta on tullut tämän globalisoituneen, pirstoutuneen, jatkuvan kasvun ja kaoottisen maaiman uusi, pervertoitunut uskonto - yhteisöllisyyttä käsitteen raadollisimmassa ja anomisimmassa (normittomimmassa) merkityksessä.
(Löytyy päretettynä myös omasta blogistani)
Rane
Kyllä. Kiinnostava historiallinen muutos. Kirkkohistorioitsijat, esimerkiksi Ilkka Huhta, ovat kirjoittaneet siitä, miten itsenäisyydenaikaa edeltävässä Suomessa saarnastuoli oli media eli tietotoimisto. Nyt asetelma todellakin alkaa kääntyä päinvastoin. Mediasta tulee toimittajien saarnatuoli, pönttö. Erityisesti pääkirjoitukset ja toimittajakolumnistien näkökulmalaatikot ovat usein aivan puhdasta saarnaa sanan säälittävässä merkityksessä.
kalevi
noin juuri. lehdistö monistaa latteuksia. epävarmaa on, pysyisikö valtajournalismi nykypäivänä edes hengissä ilman yleisön onaniatarpeen tyydyttävää etusivua.
taisi olla jouko turkka joka sanoi, että tänään vessan seinällä, huomenna parnassossa.
suuri lehti on liikeyritys. kaikki syöksyvät lähes samaan markkinarakoon. viranhaltijaa hallitsee virka. vastuu todellisuudesta jää virattomille.
kirjoittaminen on aina teko, josta on kannettava vastuu niin aiheelle, itselle kuin lukijoille. myös vaikeneminen on kannanotto.
olinkin odottanut jotain tällaista vanhaselta. kun ulkomailla kuullaan että suomessa sairaanhoitajia joutuu vankilaan, ettei heillä ole oikeutta palkkataisteluun..nokiasuomen maine maailmalla murenee..heti ampupatapausten jälkeen. suhteellisuus on ongelma omaa kuvaa katsellessamme
rahaa kuulemma on
Lähetä kommentti