Paavo poistuu?

Opera Cava ilmoitti eilen, että se lopettaa toimintansa, ellei se saa elokuun loppuun mennessä lainaa, jolla se kuittaisi viime kesältä syntyneen 300 000 euron tappion. Samassa yhteydessä se toteaa, että Savonlinnan tuki on 17 euroa kun taas sen itsensä tuki 2 euroa.

Luulisin, että laina järjestyy, mutta nouseeko valtionosuus on toinen juttu.

Tappiot syntyivät Paholaisen palkka-ampujasta. Produktio oli vallan tasokas ja mietteitä herättävä, mutta ei tietenkään vedä samalla tavoin kuin Taikahuilu tai menojen kattajaksi apuun huudettu Viimeiset Kiusaukset, joka olikin menestys.

Siinä ongelma: Savonlinna muodostui Martti Talvelan ympärille. Myös Viimeiset Kiusaukset ovat nousseet jaloilleen Talvelan toimesta.

Tosin Jaakko Ryhänen ei jää äänellisesti minun korviini jälkeensä. Erityisesti Tampereella muutama vuosi sitten toteutettu produktio, jossa Ryhänen lauloi, oli musiikillisesti korkealuokkainen.

Nilsiän Louhosareenan ongelma musiikin kannalta on se, että näyttämö on katettu ulko-ilmanäyttämö. Olosuhteet ovat pettua ja hallaa, ellei satu varaamaan hyvää paikkaa.

Myös oopperassa on jotakin pulmallista, rohkenen sanoa. Ensimmäinen näytös on vaarassa muodostua Minna Canthin Työmiehen vaimoksi ennen Riitan kuolinkohtausta, josta varsinainen meno alkaa eli jännite syntyy ja musiikki.

Viittaukset ovat moninaiset. B-a-c-h -aihe niveltyy kansankoraaliin luontevasti. Kolme miestä ja kolme naista viittaavat tietysti Mozartiin ja Taikahuiluun.

Libretto on ekumeeninen. Elonkorjuu, ohjasperät, viikateraudat ja puomi ovat talonpojan ikoneita, joiden läpi tuonpuoleinen avautuu.

Viimeiset Kiusaukset tuo väkeä bussilasteittain, mutta tuoko se sitä vuosi vuoden perään. Ei riitä, huutavat vastustajat Helsingissä, kun Paavo esittää oppineisuuttaan.

Veikkaan, että Opera Cavan on löydettävä jotakin lisäksi. Sen on luotava niin sanottu brändi, mika tarkoittaa perhettä, produktioiden vaihtelevaa kokonaisuutta. Viimeiset Kiusaukset voidaan esittää ehkä kolmen tai neljän vuoden välein, mutta väliin on saatava jotakin, joka ei merkitse yleisötappiota ja toiminnan resurssien vähentymistä, valitettavasti, voisi ehkä sanoa.

Vaikka ei välttämättä. Aineksia kyllä on. Hieno ympäristö ja Ville Rusanen, jonka ei tarvitse kuin avata suunsa ja kansa lentää selälleen, Viimeiset Kiusaukset...Mitä muuta?

Navigare necesse est

Ajoin eilen Lapinlahdelta Järvenpäähän ja tänään takaisin. Siksi tämä on iltakirjaus.

Mukanani sateisella matkalla oli henkilöstön käyttöön hankkimani navigaattori, testimielessä.

Mukavasti toimii. Ääni sanoo, milloin pitää kääntyä mihinkin. Jos muuttaa reittiä, kone suorittaa uusia laskutoimituksia. En ole kuitenkaan vakuuttunut, että Heinola-Toivakka-Kuopio voittaisi Kangasniemi-Kuopion, mutta pakko kai uskoa, kun kone toisin väittää. Ei sille mahda mitään Otto Manninen eikä nykyisin Kangasniemellä kesiään viettävä Sarjalan Jukka tai Sihvosen Matti.

Käyttökelpoinen laite siis, mutta esimerkiksi viime viikolla Lontoossa taksi ajoi kyllä sen myötä harhaan ja onnettomuuteen. Piti näyttää kartasta, Lontoon keskustassa, miten mennään.

Kartanluku tullee kaunokirjoituksen ohella tulevaisuudessa kansalaisopiston virikekurssiksi. Nyt on niiden suunnittelemisen aika, hyvän tahdon päivät, kun elonkorjuu on käsillä. Että jos vaikka kolmena iltana viikossa lukisi pari tuntia italiaa ja parina iltana ranskaa, niin jo joulukuun alussa alkaisi olla eurokunnossa. Siinä välissä voi kipaista punttisalilla tai sauvakävelyllä, jotta ei olisi isänmaalle häpeäksi.

Suorittamisen ajanjakso on kohta käsillä. Mutta kyllä se siitä syyskuuhun mennessä lässähtää ihan lauantaimakkaraksi.